  |
||
Oli naiskuohari ja mieskuohari, Mikko Vainikainen, äidin vaari, naiskuohari kysyi oritta salvaa. Vainikainen sanoi, ettei se käy naiselta, ei ole voimaa saada hevosta ”kuatuksi”. Nainen sanoi, että se onkin turha. Pisti huivin lautasille. Eikä ori liikahtanutkaan, ”kuatamatta” salvoi, vesi tippui oriin joka karvan nenästä. Piruja oli niin paljon pitelemässä, että pysyi.
Tervo. A. Pekonen 85. 1938. < Eeva Nuutinen, s. 1869 Pielavedellä.
Tietäjä, joka päästää, tekee leppäsellä kepillä kiekon maahan, kutsuu käärmeen luokseen se nousee keppiä vasten pystyyn. ”Kuhtumapaikka” on sellainen: sammakko pannaan kusiaispesään, sammakon sääriluusta tehdään piiska, sitten soitetaan sillä. Käärmeen kaulaan pannaan punasta lankaa, suuhun elävän puun pakkulata. Silloin käärme menee laittajaan takasin, se on silloin pahempi kuin ensi alussa. Näin päästään käärmeen pahasta.
Tervo. A. Pekonen 86. 1938. < Eeva Nuutinen, s. 1869 Pielavedellä.
Isäntä pakotti tietäjää, enovainaa – Vainikaista muuttamaan pois tämän asumasta mökistä, josta alkoi saunaa. Tällä isännällä oli oikein hyvä hevonen. Viinikainen sanoi: eihän sinulla ole hevostakaan millä mökin muutat. Isäntä sanoi: kyllä on. Yöllä söivät käärmeet hevosen. Tietäjä, se sama Vainikainen, haettiin hätään, ei korjannut asiaa, mutta mökki sai jäädä. Tämä on tosi asia, muistan kun se tapahtui, olin silloin iso tyttö.
Tervo. A. Pakonen 87. 1938. < Eeva Nuutinen, s. 1869, Pielavedellä.
Kihovauhkonen katsoi Ollilan talon ikkunasta siihen aikaan kun Jääskeläiset omistivat sen ja ennusti, että ”tuossakin sitä on kerran hautausmaa”. Ja nyt on vapaaseurakunnan hautausmaa. Olisiko tuosta 200 vuotta vai mikä lie, se on vaan kansantarinaa. Ollila on talon nimi kirjoissa, kylän kosken koski (kertojan talo nim.) Olli on ensimmäisen saunan tehnyt tälle paikalle. Sukuja on tässä asunut ensin Jääskeläiset, sitten Röökerit eli Ruuvaliset, ehkä ensin olivat Ruuvalisia, sitten muuttivat nimensä.
Tervo. A. Pekonen 88. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Sitä taikuri Vatasta oli Juutos kuletellu monta viikkoa, oli sen opissa silloin, sitten herkesi taikuriksi.
Tervo. A. Pekonen 90. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Jysiö se on riihen epäjumala.
Tervo. A. Pekonen 91. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881
Salmen lähteessä pitäisi olla aarre, kattila täynnä rahoja. Pitäisi poikalapsi tappaa ja upottaa sinne. Talluksen (=Tallusjärven) rannalla vastapäätä Salmen taloa se on se lähde. Se on niitä vanhojen ”ivapuheita”. Vielä niitä oli 50 vuotta sitten loihtijoita silläkin lähteellä.
Tervo. A. Pekonen 92. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881
Lapsi kuoli lahnanruotoon. Isä teki uhripuun, että lahnat katosivat Talluksesta (=Tallusjärvestä). Nyt on ollut kolmattakymmentä vuotta taas lahnoja. Se puu on märännyt tai kuivunut siellä järven pohjassa, että jälleen on päässyt lahnat syntymään. Kymmeninä vuosina välillä ei ollut.
Tervo. A. Pekonen 93. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881
Räpylä-Niiranen tutki järven syvyyttä, Kallavesi on vain kainaloihin, mutta Maaninka on syvä järvi. Syvin kohta Maaningan vesistöä on Tuovilanlahdessa, siellä se oli laskeutunut pohjaan, siinä oli ollut mateita niin kuin yhtä puuläjää. Ne meinasivat syödä sen, mutta kiven suvantoon pääsi pakoon. Suurin kala näistä oli matikka, se meinasi syödä hänet. Räpylät se oli saanut rangaistukseksi isän tai äidin puolelta, se oli kuin lintu tai kala. Talvellakin se oli laskeutunut avannosta järveen muuten ei tullut toimeen. Oli kuin vesielävä, kykeni olemaan tuntitilillä kuin mikä sammakko.
Tervo. A. Pekonen 94. 1938. < A. Jäntti, s. 1871.
Kihovauhkonen aikoinaan Karttulassa ennusti, että tulee semmoinen sota, että näissä seuduin kaikki miehet mahtuvat yhdelle sienapölkylle istumaan.
Tervo. A. Pekonen 95. 1938. < A. Jäntti, s. 1871.
Naapurin isäntä, Kallion talon mies sanoi: ota nuo rysät, kun ei ollut saanut niistä mitään, vaikka toinen naapuri sai. Se kielsi kateudesta panemasta rysiä sinne samoille paikoille. Riidan takia en pannut sinne, vaan toiseen paikkaan kolme rysää. 2 rysässä ei ollut niin kovassa virrassa, siellä oli yhtä vailla50 suurta säynästä. Sellainen kalanpaljous se piti vierittämällä saada maalle. – Kun läksin pakoon pahaa juttua, niin antaja antoi, onnen löysinkin.
Tervo. A. Pekonen 96. 1938. < A. Jäntti, s. 1871
Se Mehtäkeisari eli oikealta nimeltä Tahvo Ikäheimonen sai ketun menemään kylmillään olevan tuvan lieteen asetettuihin rautoihin. Ovi jätettiin vain yöksi auki, mutta on siinä pitänyt höpöttää, sanojaan käyttää.
Myös olivat pajasta kerran varastaneet yöllä pajakalut, naapurin mies sen teki varta vasten kokeillakseen. Mehtäkeisari tuli kotiin, ryyppäsi viinaa ja meni nukkumaan sanoen, että kyllä se pohjastaa. Tulivat naapurista heti sanomaan, että varas teki kuolemaa. Sitten se selvisi kun tunnusti.
Tervo. A. Pekonen 97. 1938. < Heikki Ikäheimo, s. 1893 Pielavedellä.
Aarteita etsittäessä on mantereen puolelta heitetty Kirvessaareen 7-naulainen kirves. Sillä neuvoin se Talluksen saari on saanut nimesä. Mutta ei sitä nykyiset ihmiset heitä sitä matkaa kiveäkään.
Simonsaareen samassa järvessä on taas haudattu ensimmäinen siellä asunut, Simo-niminen jättiläinen. Luita löytyy sieltä vieläkin, pääkalloja ja ihan aikamiehen luita.
Tervo. A. Pekonen 98. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865 Karttulassa.
Korosmäen eteläpuoleissa talossa olivat ennen riihen luo väättäneet pölkkyjä riihipölkyiksi, joita naulojen kanssa olivat koettaneet saada halki. Enovainaa Jäntti, joka oli vanhan ajan velho, sanoi, että eihän tuo nyt ihme ole halki panna, mahtuuhan tuonne jo mieskin. Ja meni sinne. Mutta jokin meni ja haki tallin naulasta piiskan ja alkoi heitellä pölkyn kupeeseen. Ja siitäpä mies ilmaantuikin riihen vierustalta, eipä se pölkyn sisässä ollutkaan.
Tervo. A. Pekonen 99. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865.
Kihovauhkonen ennusteli ja kaikki on sen sanojen mukaan käynyt toteen. Näissä seuduin se asusti. Ennusteli, että maailmanloppu tulee sitten kun Karttulan pitäjään tulee 3 mikkoa. Nyt on jo enemmänkin. Semmonen sota piti tulla, että kaikki Suomen miehet mahtuu istumaan siena pölkyn päälle. Talluskylän vapaaseurakunnan kirkon paikka ei sattunut sen ennustuksen mukaan, se ennusti Lintulanmäelle, n. 2 km päähän nykyisestä.
Tervo. A. Pekonen 100. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865.
Räpylä-Karttunen se ui talvipakkasellakin, vaatteet heitti päältä vain ja avantoon. Kädet oli niin kuin vesilinnulla, se on käynyt järven pohjassa ja tutkinut kalat siellä.
Tervo. A. Pekonen 101. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865
Kuollut pantiin riiheen. Se oli elämänsä aikana ollut hyvä korttimies. Korttijoukko oli tullut riiheen lyömään korttia, ruumis oli asetettu seinää vasten ja pantu suuhun päre näyttämään valoa. Joku katsoi sitä ja sanoi: jo nauraa, kun se suli vähän tulen voimasta. Mutta kun se ruumis kohta kaatui yhden korttimiehen päälle, niin tuli siihen riiheen toinen ruumis.
Tervo. A. Pekonen 102. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865.
Riihessä oli ollut kirstussa kuollut. Suutarimies oli lyönyt suuren vedon, että hän kyllä viettää yönsä siellä. Vei sinne vehkeensä ja alkoi ommella, mutta olivatkin vaihtaneet niin, että kuolleen sijalla oli elävä mies, joka kysyi: joko ma kontuilen? Suutari sanoi: kontuile kuin kontuilet. Nosti kirstun kannen ja nousi ylös, mutta silloin suutari napautti vasaralla otsaan: kuolleen ei ole lupa kontuilla. Ja siihen se mies kuoli.
Tervo. A. Pekonen 103. 1938. < Augusti Karhunen, s. 1865
Piru juoksi tuvan lattialla sianporsaan muotoisena, olin silloin Karttulassa Särkän talossa Hirvijärven rannalla. Ne kaksi talon herrasnaista pyysivät kammariin maata, mutten mennyt, kun tuvassa oli hyvä maata, kun se oli niin iso. Sanoivat ettei siellä kammarissa mitään ole. Juhannuksen aattoa vasten rupesin kuitenkin siellä makaamaan, näin lattialla ihan niinkuin valkean sianporsaan, pelästyin ja nousin pöydälle. Tässä se nyt meni yö, tuumasin, kun se ei päässyt perästä pöydälle. Sopelle meni ja sitten hävisi. Ja pirut rapisi uunilla. Naiset sitten kysyivät: makasitko tuvassa? En kertonut siitä mitään. Kummitteleikese niin kauan kuin siellä vinnillä on kainalosauvoja ja mitä lie ollut. Kielsivät ottamasta niitä pois. Läksin pois heti siitä talosta, jossa olin sen talven köyristä juhannukseen, sen yön vain sielä makasin siellä tuvassa. Siitä on 30 vuotta aikaa, se ei ole satu, vaan tosi.
Tervo. A. Pekonen 104. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Raiskion taloon tuli piruja, eikä kukaan enää saanut niiltä maata. Menivät aina uunille poroja pöyhimään. Isä sai ne pirut nousemaan päällekkäin kuin pylväät ja sillä lailla häviämään, niin etteivät enää tulleet takaisin siihen taloon.
Tervo. A. Pekonen 105. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Salmikylässä lähteessä on aarre. Se nousee jos tappaa poikalapsen ja panee sen sinne. Mutta hiljaa pitää silloin olla. Rällin Inka, Inka Keronen, oli nostanut aarretta vanhan viinapannun sangasta, mutta silloin oli sanonut: herran kiesus. Silloin se taas vajosi. Olisi pitänyt kirota silloin kun sai käteensä. Hopeata paljon siinä pitäisi olla.
Tervo. A. Pekonen 106. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Kihovauhkonen on ennustanut, että nykyisen Talluskylän vapaaseurakunnan kirkon paikalle rakennetaan kerran kirkko.
Samaten, että Pielaveden kirkko muuttaa uuteen paikkaansa, kuten on käynytkin.
Myös on ennustanut, että tulee aika, jolloin ajetaan päättömällä ajoneuvolla.
Sodasta, että iso pölkky voi veressä pyörähdellä.
Ennustanut, että Väinölänniemellä vesi kerran menee kannaksen poikki.
Tervo. A. Pekonen 77. 1938. < Kalle Karttunen, s. 1888, Tervo, Talluskylä.
Räpylä-Niiranen asunut Maaningalla Viannan kylässä. Sillä ollut sormien välit kuin vesilinnulla, ollut päivittäin järvissä. Talvellakin piti vain avantoon mennä ja siellä järven pohjassa oli kuleksinut vuorokausitilillä minkä verran vain halutti. Sanoi tietävänsä hyvät kalapaikat, mutta ei uskaltanut niitä sanoa, kun kalat sitten kävisivät hänen kimppuunsa. Niiranen tiesi, että matikka on suuri kala näissä vesissä. Juuso Pärnänen sitä on kertonut, Maaningalla elää vielä 90-vuotiaana, sitä sen sukua on ollut elossa neljättä polvea. Tämä on nuorena ollessaan tuntenut sen räpylämiehen.
Tervo. A. Pekonen 108. 1938. < Ananias Taskinen, s. 1894.
Isäni sai vaikka veren juoksun tukkeutumaan, sai lyödä vaikka pään poikki, kun se sanoi sanansa, niin juoksu tukkesi. Mutta ei se muiden kuullen anonut sanojaan. Ei tarvinnut olla paikallakaan, kun sai vain sanan hänelle, niin heti lakkasi.
Tervo. A. Pekonen 109. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Isäni sai käärmeet lehmistä pois, kun vain sai navetan oven auki ja ehti sisään katsoa.
Tervo. A. Pekonen 110. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Riihellä oli jonkun miehen varpaan välit tulleet täyteen siikasia, haavoille asti, se tuli isältä hakemaan apua. Isä käski panna varpaiden väliin taulaa, ja siitä tuska loppui.
Tervo. A. Pekonen 111. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Isä sisaren tytössä oli langettava tauti. Se vei tytön lähteeseen, mutta kielsi siitä lähteestä enää sen perään hakemasta vettä. Mutta eräs aikuinen poika meni ja joi siitä. Siihen tuli kova tauti eikä isäkään sitä enää voinut parantaa.
Tervo. A. Pekonen 112. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
3 miestä, isä yksi niistä, olivat Karttulan kirkon tapulin juurelle hautuumaalle menneet ryyppäämään, pitivät siellä kovaa meteliä, poliisi ihmetteli, mistä se kuului. Mutta miehet olivat muuttuneet kuolleen tauluiksi.
Tervo. A. Pekonen 114. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877.
Raiskiolla emäntä oli leipomassa, ja lapsi itki siinä vieressä itkuaan. Emäntä sanoi, että juutas tuonkin vieköön. Piru tulikin lakeisesta sisään ja vei lapsen. Sijalle toi semmoisen partaniekan, jota yli 40 vuotta elättivät savusaunassa kun eivät ilenneet ihmisille näyttää.
Tervo. A. Pekonen 115. 1938. < Miina Savolainen, s. 1877
Kihovauhkonen on ennustanut kirkon Tervonsalmen kohdalle ja Siilinjärvelle. Se on ennustanut, että kun Maaningan kirkko tulee valmiiksi, se täysiään romahtaa alas, kansa hautautuu ja kuoleutuu siihen kun laipio alas romahtaa. Viime kesänä (1937) kirkko uusittiin ja ihmiset odottivat jo katon putoamista.
Kihovauhkonen on ennustanut, että tulee niin suuri tappelu, että kaikki Suomen miehet mahtuu istumaan sienapölkylle (5kyynärää = 3 metriä pitkä) ja se pölkky uiskentelee veressä.
Tervo. A. Pekonen 116. 1938. < Ananias Taskinen, s. 1894 Maaningalla.
Sopottajakallio Talluskylässä Nousiaisten tilalla. Isä kun oli renkinä 2 vuotta Ukko-Mähösvainaalla, kertoi, että sen lähellä oli keitetty viinaa, se oli sitä aikaa kun aluksi on ollut lupa 1866 jälkeenkin vielä vuonna 1868. Siellä on iso lähde, siinä vierellä keittäneet. Keittäjiä on pelotettu, että kuuluu semmoista outoa sopottamisääntä. Siitä se Sopottajankallio – Sopottajanharju. Lapsia kun ei olisi päästetty metsään juoksentelemaan, oli peloteltu myös sillä, että kuuluu soppottamista.
Tervo. A. Pekonen 117. 1938. < Pekka Huttunen, s. 1875.
Aksel Jauhiainen, se kuoli Keiteleessä, viime kuulla haudattiin, pysäytti kerran veren juoksun kerran heinäniityllä, sanoi vain jonkun ihmettelevän sanan, jotakin, että ”herra siunoo, miten sulle on käynyt”, ja katsoi vain niin sillä sai pysähtymään. Olin sitä näkemässä. Kotona näin vielä 2 tapausta. Jussi Eskelinen oli meillä töissä ja toisen kerran Jauhiaisen oma tyttö oli astunut viitakkeeseen. Se sanoi vain: pankaahan kääreeseen. Tippaakaan ei verta juossut.
Tervo. A. Pekonen 118. 1938. < Pekka Huttunen, s. 1875.
Talluksesta loppui Kurikaisen aikana lahnat. Sen akka kuoli kun nielaisi ison ruodon. Kurikainen teki tervaksesta lahnan kuvan, heitti sen järveen, eikä siinä sen koommin ole lahnoja ollut. Nyt vasta on Hirvijärvestä suku noussut.
Tervo. A. Pekonen 119. 1938. < Pekka Mykkänen, s. 1860.
Kihovauhkonen on asunut Karttulan alueella. Ennustukset ovat kulkeneet kansan suussa 4 – 5 mies sukupolvea. Se ennusti Talluskylän nykyisen vapaaseurakunnan kirkon paikan.
Tervo. A. Pekonen 120. 1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Olin kerran lähdössä viemään ruumista hautaan, mutta siihen tuli semmoinen tekijämies ja sanoi: anna minä valjastan. Ja se valjasti sitten uudella omalla tavallaan.
Tervo. A. Pekonen 121. 1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Pielaveden puolella velhomies Vainikainen riitaantui isännän kanssa, jonka mökissä se asui. Isäntä uhkasi väättää mökin pois. Vainikainen sanoi: eihän sinulla ole siihen hevostakaan. Yöllä hevonen turposi ja kuoli. Sen teki tallitoukka. Se söi sen hevosen. Sama mökki jäi väättämättä.
Tervo. A. Pekonen 122. 1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Metsän lumoissa oli ennen eräs vanha metsämies viikkokausia. Se läksi loukkuja, satimia ja rihmoja laittamaan ja otti viikon eväät mukaan eikä tullut kotiin ennenkuin oli rinkinsä kiertänyt, asetti pyydyksensä aina Maaningan Petsamoa myöten (10 v. vanha nimitys). Kun ensimmäinen ritapaikka oli löydetty, katsottiin pari syltä pitkä pihlaja, se väänsi sen vasempaan käteen vitaksi, sitten hajoitti sen ensin myötäpäivään 3 kertaa ja sitten 3 kertaa vastapäivään. Sillä lailla menivät vasta pihamenninkäiset pois. Mutta kun sen toverit söivät marjoja, lähetti se sen kotiin, sillä sitä ei olisi metsällä ollessa pitänyt tehdä.
Tervo. A. Pekonen 123.1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Junikka, Uatu Korhonen, oli seppä ja vaskentakoja ammatiltaan. Rautalammilla ennen ”pettäikkö” oli syttynyt tuleen, Junikka kului tulen reunaa, heti jotka tuli mustaksi, tuli sammui.
Tervo. A. Pekonen 124.1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Talvitie kulki ennen suunnassa Viitataipale – Mustalahti – Honkala – Mömmölänlahti. Velho Junikka tuli matkamiehiä vastaan pajan luona, katsoi ovelta sisään. Miehet menivät sitten kaikki taloon, olivat syömässä, kun akat huuti: paja on tulessa. Kerran se Junikka vain löi palavassa pajassa alasimeen, niin silloin palo lakkasi.
Tervo. A. Pekonen 125.1938. < Pekka Huttunen, s. 1866.
Räpylä-Juakko asui Pielavedellä, Vesanolla Hamulassa, mistä äitivainoo oli kotoisin, se oli paljon liikehtinyt. Muuten se oli niinkuin ihminen, mutta räpylät sormien ja varpaiden välissä. Se teki vähän töitäkin, pääasiassa kerjäsi, isävainoo ja äitivainoo ovat nähneet sen, se eli noin 70 vuotta sitten. Sillä oli sellainen ”veissärypemisinto”, talvella teki avannon ja oli siellä kauankin. Matikan ja hauin kertoi ahdistelleen. Murtoselkä ja Ollinselkä, niissä se on rypenyt, ne on Pielaveden vesistössä. Matikka ja hauki on meinanneet sen syödä, kun on pieni ollut kooltaan, räpelö.
Tervo. A. Pekonen 126. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Piru pökkelöön pieras, se sano että tololaks, siitä se Tololanlaks – Tololanlahti, nykyään Utrianlahti Tervossa. Niin sen kertoi Mansikkalan vanha emäntä ruukkilaisille.
Vesanto. A. Pekonen 127. 1938. < Mari Jäntti, s. 1864 Pielavedellä.
Juutas pieras honkaan, että se pani tololaks (siitä Tololanlaks > Tololanlahti), mutta tikka se on ollut, se kun panee onttoon puuhun, ottaa kumman korokan.
Tervo. A. Pekonen 128. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856.
Tololanlaks, nykyään se virallisesti Utrianlahti. Mutta vanhat sanovat vielä Tololanlaks ja Koirulaks. Piru siellä pieras honkaan, se halkesi ja sanoi että: tolololo ja sitten kun se halkesi että: laks. Siitä piru sanoi, että pannaan tämän paikan nimeksi Tololanlaks.
Tervo. A. Pekonen 129. 1938. < Jaakko Jäntti, s. 1892.
Piru pieras honkaan, se sanoi: tolololaks. Siitä syntyi nimi Tololanlaks, Tololanlahti, nykyisin virallisesti Utrianlahti, mutta vanhat sanovat vielä Tololanlaks.
Tervo. A. Pekonen 130. 1938. < Aapeli Väänänen, s. 1887.
Kolmen puun latvat on sidottu kiinni punaisilla villalangoilla, joihin on pujotettu vihkimäsormukset, silloin löytyy lehmä metsän peitosta, vaikka se olisi muuttunut se kiven näköiseksi, jonka päällä etsijät ovat saattaneet istua ja tupakoida.
Tervo. A. Pekonen 134. 1938. < Heikki Ikäheimo, s. 1893.
Talluskylässä Tallusmäen maalla pieni Kusettimenlampi, siitä saanut nimensä, kun akka läksi naapurista tulta, oli niin kiire, ettei kuselle joutanut. Takaisin tultuaan sanoi: tuolla mäellä mennessä jo niin kusetti, mutta lammelle asti pääsin, en ennen joutanut, kun tulen sain haetuksi.
Tervo. A. Pekonen 144. 1938. < Aadolf Rytkönen, kellonsoittaja, s. 1856.
Tervon Haapamäellä Hiidenmaa -niminen talo. Ennen vanhaan mies meni Rautalammille (Haapamäki oli silloin Rautalampia) kirkolle, pappi kysyi, mistä mies oli. Tämä vastasi: tuolta Hiijenmuan periltä asti, ja pappi kirjoitti sen mukaan kirjoihinsa.
Tervo. A. Pekonen 145. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856.
Iisvedessä Kuningassaari, siinä savolaiset voittivat hämäläiset kun kalavesien ”piällisiä” tappelivat. Jakosaari ja Ritalampi (>Riitlampi) saaneet nimensä myös niiltä ajoilta.
Tervo. A. Pekonen 146. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856.
Tallusjärveä myöten vanha ukko töppösissä tallusteli Karttulan kirkolle. Pappi kysyi, mistä oli. Mies vastasi: tuolta vua tallustelin järvee pitki. Siitä Tallusjärvi ja sen mukaan Talluskylä.
Tervo. A. Pekonen 147. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856
Utrianlahden ja Nuutilan kyläkunnilla oli ennen vain yksi ainoa hevonen, valkea ruuna. Sillä vietiin ensimmäinen ruumis Karttulan hautausmaahan, miehen nimi oli Tuomas Huuskonen, sen mukaan sai kirkkokin nimen Tuomas.
Tervon kirkko on Jussi, Jussi Lemisen mukaan, joka ensimmäisenä haudattiin sinne hautausmaahan sitten kun se oli vihitty, kirkkoa tehtiin silloin.
Tervo. A. Pekonen 148. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856.
Antti Nousiainen oli Honkamäen (Tervon nykyisen kunnalliskodin paikka) isäntä ja talon perustaja. Elias Lönnrot, joka vakkoil´ ympäri Suomen, tuli sinnekin ja alkoi utsia niitä sanoja. Ukko löi aina vastaan kun Lönnrot sen kanssa asiasta puheli, silloin Lönnrot sanoi: elä sinä ukko aina kampee vastaa oikeessa asiassa. Toiset kuulivat sen, ja ukko sai siitä ikäpäivikseen nimen Honkamäen Kamperi. (Pitäjässä muistetaan ja tunnetaan laajalti Honkamäen Kamperi, vaikkei nimen syntyä tiedetäkään.) Se Lönnrot oli siinä yövieraana, kun se oli Honkamäki siihen aikaan majatalo.
Tervo. A. Pekonen 149. 1938. < Aadolf Rytkönen, s. 1856.
Emännällä oli varamies oman isännän ohessa. Se tuli emäntää tapaamaan, mutta isäntä olikin kotona, makasi penkillä eikä huomannut mitään kun emäntä jatkoi lapsen tuudittamista ja lauloi: Elä sinä Kalle tuppaan tule, tuutia tullaa lasta. Tuvan tekijä tuvassa, tuutia tullaa lasta. Aetan avvaen kynnysalla, tuutia tullaa lasta. Sian kinkku kirstun peällä, tuutia tullaa lasta. Tule toessa torstaina, tuutia tullaa lasta. Silloen on viisas Viipurissa, tuutia tullaa lasta.
Tervo. A. Pekonen 150. 1938. < Eeva Huttunen, s. 1861.
Rautalammin pappi oli veneellä matkalla Utrianlahteen, perämiehenä ajoi veneen Riitniemen suussa veden pinnan tasalla olevaan kiveen. Kysyi, onko hänellä viinaa, sanottiin, ettei ole kuin Riitsalmen suun kivi, ei sen enempää nimeä. Olkoon sitten ”Papinkivi”, sanoi pappi.
Tervo. A. Pekonen 151. 1938. < Ville Korhonen, s. 1861 Viitasaarella.
Viitasaaren Koliman saaressa ryssät nukkuivat rauhassa, niillä oli siellä varastopaikka. Kun tuli kierä jää, niin suomalaiset Kumpumäeltä tulivat havurekien suojassa. Ryssän vahti huusi: mettäh lähenee, mettäh lähenee . Ampuivat sen, piirittivät talon, sen Koliman Kokkolan pistivät olkia ”lakkeistornista” sisään ja sytyttivät palamaan. Yksi pisti rahapussin ikkunasta ulos sanoen: ota sie tenkiä eläkä kenkiä. Mutta joku kopisti kirveellä kalvosen poikki ja otti maahan pudonneen kukkaron. Yksi ryssä pakoon Kumpumäelle lammasnavettaan, jossa akat hutkivat häntä korennolla. Kun miehet tulivat, eivät sitä yhtä ryssää viitsineet tappaa, kun oli yksinäinen mies. Sitä Yrjö-ryssää Viitasaaren kunta elätti sitten sen kuolemaan asti.
Tervo. A. Pekonen 152. 1938. < Ville Korhonen, s. 1861.
Laurukainen eli ison vihan aikaan Viitasaarella. Se oli semmoinen joutomies, ”ei ollut kehannut tehä työtä”. ”Ilimolahen kylästä” läksivät pakoon venäläistä, Laurukainen jäi koko kylän vahdiksi. Ryssät tulivat ja kovistelivat, missä on kalleudet. Laurukainen vei isolla veneellä Keiteleelle 50 ryssää 2 km päässä mantereesta olevaan saareen, joka siitä sai nimensä ”Ryssänsaari”. Siellä keittivät puuroa, kun olivat suomalaisilta sisseiltä turvassa, söivät ja rupesivat nukkumaan. Laurukaiselle antoivat vain pitkien lusikkainsa kärjistä suuhun ruokaa. Niiden nukkuessa L. pääsi irti, ja töytäisi veneen vesille, ne 50 ryssää jäivät sinne. Yksi yritti saada kiinni veneestä, mutta Laurukainen löi sormet poikki. ”Elä jätä hyvä Laurukainen, suat kuirin (lusikan) ommaa kättees”, huutelivat ryssät Laurukaisen perään.
Tervo. A. Pekonen 153. 1938. < Ville Korhonen, s. 1861
Vanhan vihan aikaan oli Viitasaaren kirkontornissa aina ”kahtomamies” vihollista varten. Suovanniemessä oli ollut kaksi taloa yksillä pelloilla, toisessa asui kruununvouti, kertojan mummo oli siellä ”lastenammana”. Siihen aikaan oli lehmät soudettu venäläisiä pakoon saareen, vihtapannat sidottuna turvan ympäri ”etteivät saaneet kovasti ammua”. ”Huapalasameen” oli siihen aikaan upotettu kello, siellä se on vieläkin.
Tervo. A. Pekonen 154. 1938. < Ville Korhonen, s. 1861
Virmavesi: kun Karttulan ensimmäinen asukas tuli seudulle, nousi hän Punnonmäelle kuuseen ja näki veden ja sanoi: tuolla näkyy vain vein virinää. Siitä sai nimensä Virmas.
Tervo. A. Pekonen 155. 1938. < Petter Huttunen, s. 1870.
Riitlampi, oikeastaan Riitalampi, ennen vanhaan rajariitojen aikana kalastajat riidelleet kalavesistä, siitä se nimi.
Jakosaari: siinä kalastajat ennen jakaneet saalistaan.
Äyskoski (=änsy koski = äkeä koski). Sanotaan: siellä Änsyn kohdalla pitäisi olla lohia.
Tervo. A. Pekonen 156. 1938. < Petter Huttunen, s. 1870.
Lönnrot on kulkenut matkoillaan täällä päin, pitänyt majaa Honkamäen talossa, jossa ennen oli kievari, nyt kunnalliskoti. Isävainaa, joka oli Honkamäen naapuritalon Hanhilahden isäntä, kertoi Lönnrotin täällä olosta. Kulki kontti selässä työväen joukossa. Kerran tytöt olivat kantaneet pyykkikorvoa, toiselta oli jalka lipsahtanut ja se oli sanonut: ”säikähdin niin että syvämmein säpsähti.” Lönnrot oli kuullut sen ja heti pysähtynyt, kirjoittanut muistiin ja tahtonut tietää, mitä se sana ”säpsähti” oli. Lönnrotin on nähnyt Harjun talon nykyisen isännän isä Eljas Nousiainen, joka niinä aikoina oli myös Honkamäen naapurina, Lahentaan isäntänä. Harjun talossa asui silloin jo myös Nousiaisia, samoin kuin Honkamäessä ja Lahentaassa. Kaikki olivat samoja Nousiaisia.
Tervo. A. Pekonen 157. 1938. < Petter Huttunen, s. 1870
Riitlampi > Riitalampi. Ne kuuluu ne kalavaltakunnat sen kanssa kähisseen, kovat jähäkät tämän lammin piältä.
Tervo. A. Pekonen 158. 1938. < Kustaa Bruun, s. 1872.
Tervamäki on ollut ensimmäinen savu Riitlammilla, sen asukas näki savun Karttulan Punnonmäeltä ja haki sieltä muijan itselleen. Tervamäellä pitänee Ruotsin vallan aikaiset valtiomiehet ja ruununvouvit kokouksiaan. Paikalla nykyään oleva rakennus n. 150 v. vanha. ”Tekotapa ei ole nykyisen ajan mallista, kirves ja pitkä saha, jolla niitä on kyhätty.” Siinä pitää paikkansa vanha sana ovesta: viis hirttä poikki. Koko rakennus on korkeudeltaan alle kymmenestä hirrestä rakennettu.
Vanhimmat paikat näillä main ovat: Tervamäki, Punnonmäki nykyisessä Karttulassa ja Salakka.
Tervo. A. Pekonen 159. 1938. < Kustaa Bruun, s. 1872
Naapuritalon Ylimaan maalla Pirunkolo, johon vanhan vihan aikana olisi pitänyt olla kätkettynä koko Nuutilan kylän aarteet, kalleudet ja plooturahat. (Aukon suu on kapea, kolmen kiven varassa, niin suippeneva, vain yhden miehen mentävä kolo, ettei kerääjä olisi sieltä omin voimin päässyt ylös, jos ei toinen olisi auttanut. Kesällä 1937 kävin paikalla.)
Tervo. A. Pekonen 160. 1938. < Ville Nousiainen, s.1864.
Uittosalmi Tervossa, hevoset ennen siitä uitettiin yli. Ei siitä ihmeitä aikoja ole, Kuopiossa vain oli puoti, ei Karttulassakaan kuin Sourun ruukilla.
/Kerääjä: Sourun rautatehdas perustettiin v. 1867./
Tervo. A. Pekonen 161. 1938. < Ville Nousiainen
Eenokki Karttunen, vanha Hautalahden kylän asukas, kuollut noin 10 vuotta sitten, on kertonut: ensimmäinen savu näillä seuduin on ollut Hautalahden Tervamäellä. Lähin savu on ollut Karttulan Oinasmäellä, jonne on kolmattakymmentä kilometriä matkaa. Tervamäen mies on nähnyt sen asumuksen savun ja käynyt siellä hakemassa eukon itselleen. Sillä keinoin olivat tutustuneet toisiinsa.
Tervo. A. Pekonen 162. 1938. < Aapeli Väänänen, s. 1887.
Elias Lönnrot oli täällä päin kulkiessaan tullut kirkkoveneessä Rautalammilta Joutsenlahteen Tervossa, sieltä mennyt Nilakan rantuetta Kajaaniin. Koivujärven kylän kuulut loihtijat jääneet Lönnrotilta, Kallioselän Viitalahdessa Kehkoset asuivat, ihme, ettei kukaan opastanut Lönnrotia niiden Kehkosten luo. Honkamäessä Lönnrotin olisi pitänyt mennä aitovarteen kuuntelemaan heinämiesten juttuja, oli nuorta väkeä heinässä ja ne ujostelivat Lönnrotia. Makasi siellä mahallaan ja pisteli muistiin kuulemaansa. Eljas Nousiainen, samoja Honkamäen isäntiä, kertoi näistä. Sillä Lönnrotilla oli ollut semmonen oma kirjoitus, ei se pikakirjoitusta ollut, mutta ei sillä ”rikuttaa” tarvinnut.
Tervo. A. Pekonen 163. 1938. < August Huuskonen, s. 1871.
Kolunlahti: kuka se on Honkasaaresta lähtenyt Kolunlahteen, koluilla sen ajanut sen matkan sinne lahteen, siitä saanut nimensä.
Kolut: jäästä tehdyt pyöreät jäälevyt, ison kattilan kokoiset, kupura polvilumpion kohdalla, kirveen kasalla haarojen välitse survittiin. Kenkien kärkiä koetettiin varjella jottei viistä. Se oli kolulla tai koluilla ajamista.
Tervo. A. Pekonen 164. 1938. < August Huuskonen, s. 1871.
Tuomioniemi Iisvedessä, savolaiset ja hämäläiset taistelleet kalavesistä, tuomio annettu Tuomioniemessä ja samaten Iisvedessä olevaan ”hauvanniemeen” on sitten teloitetut haudattu.
Tervo. A. Pekonen 165. 1938. < Taneli Tiitinen, s. 1867.
Kuningassaaressa olisi pitänyt jonkin kuninkaan tai muun Ruotsin herran käydä. Kiveen hakattu muistomerkkejä sen käynnistä, kivi olisi ollut sillä syödessä pöytänä.
Tervo. A. Pekonen 166. 1938. < Taneli Tiitinen, s. 1867
Joku vanha mies, Otto Pakarinen, puhui Vekarolla nähneensä ennen miehen, joka istui kynä ja paperia kädessä kun pojat löivät palloa. Kirkkoveneessä oli tullut ja ylöspäin oli menossa. Pakarinen ei tiennyt sitä silloin, mutta jälestä päin ne sanoivat, että se oli ollut se Lönnrot. Joku herrasmies se vain oli ollut ja niihin aikoihin se sattui. Se oli se Pakarinen seutukunnalla syntynyt ja kasvanut ja ikänsä ollut.
Tervo. A. Pekonen 167. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Ruotsinkielinen kirjuri on Iisvettä aikoinaan mitattaessa hokenut: iis iis. ja siitä sai järvi nimensä Iisvesi. /Kertoja tiesi, että is = jää./
Tervo. A. Pekonen 168. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Huutsuar´ Vekaraniemen nenässä. Se on saanut nimensä heimojen kalastusriitojen aikaan. Joku Hämäläinen kalastaja, Huttunen nimeltään, oli ajettu sieltä pois ja huudettu sen jälkeen: Huut pois suaresta Huttune ja Honkasaaresta Halone, tai Huut pois Huttune näiltä vesiltä ja Honkasaaresta Halone.
Tervo. A. Pekonen 169. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Kuningassaari Iisvedessä, siellä on kivi, kuninkaanpöytä, laaka kivi, jota joku kuningas olisi siellä käydessään pitänyt pöytänään.
Tervo. A. Pekonen 170. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Vekaraniemi Iisvedessä. Heimosotien aikana olisi pitänyt siellä elää vanha ukko, joka oli aika vekara – heittiö – miehekseen. Se oli joutunut ympäristön kalastajien tuomittavaksi, Tuomioniemessä oli tuomittu ja Hauvanniemeen haudattu.
Tervo. A. Pekonen 171. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Säverinsaari, siinä on asunut ennen muinoin Severi-niminen mies, joka hämäläinen alamaan kalastaja, siellä on näkyvissä kartanonpohja. Se on se sama kalastaja hukkunut Vekaranlahden kohdalle, se oli käynyt Tervolan talossa ja soutanut sillä paikalla kivillä ja siihen hukkunut.
Tervo. A. Pekonen 172. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875.
Nykyisen Suppuniemen kohdalla on vanha Pohjanmaan tie nimeltään Kahmalotie. Näillä tienoin alkoivat viinat loppua miehiltä sieltä Pohjanmaalta tullessa. Tien ura kulkee Vehkarannasta länttä tai luodetta kohti. Täysi metsä muualla, mutta tien kohdalla selvä aukko. Vielä 50 vuotta sitten sitä kulettiin kun ei Savon rataa ollut. Mutta paikallisena tienä sitä käytetään vieläkin metsätöissä.
Tervo. A. Pekonen 173. 1938. < Eemil Kanninen, s. 1875
Tallusjärven eteläpäässä on saari, nimeltä Kalamasaari, jossa kasvaa mäntymetsää ja valkovartaloisia koivuja. Asemaltaan on saari puoliympyrän muotoinen, korkeaylänköinen, hietatasankonen kumpu. Silloisella ajalla, jolloin sota riehui maassamme, tehtiin hyökkäys saaren seudulle, ja siinä kaatui suurempi määrä sotilaita. Päälliköt näkivät parhaakseen kaivattaa saareen hautakammioita, joihin hautasivat kaatuneiden ruumiit. Rauhan tultua maahan osuivat elantoaan etsivät ihmiset, kalastajat, saaren rannalle, josta lämpimän sään ollessa löyhähti outoa hajua, kalman hajua. Käytiin tarkemmin tutkimaan ja havaittiin, että saareen on äskeisen sodan aikana kaivettu mataloita hautakammioita, joissa lepää kaatuneitten sotilaiden ruumiita, mistä outo haju leviää. Kun ei vielä silloisella ajalla ollut nimiä niemillä ja saarilla, alettiin saarta kansankesken nimittää sen löyhähtävän kalmanhajunsa tähden murteellisesti Kalamasaareksi. Sillä nimellä on saari kulkenut meidän päiviin ja tulenee se vieläkin monet miespolvet säilymään nimellä: Kalama. Muutamia vuosia takaperin löydettiin saarelta ”tutkimusmatkalla” ihmisen pääkallo, joka on muistuttamassa aikalaisillemmekin vielä, että saari on aikasempia hautausmaita, todistaen sen vieläkin varmemmin edellämainuttu löytö.
Tervo. A. Pekonen 174. 1938. < Nimimerkki ”Juhani Salmenvirta” Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri”-lehden v:n 1913 n:ossa 13 kirjoituksessa ”Kalama”-saari.
Kun Suomen alkuasukkaat, luultavasti lappalaiset, olivat ennen kulkeneet täällä kalastamassa ja tervan poltossa, sanotaan heidän pitkissä peurannahka töppösissä matkustaneen pitkin Tallusjärveä ja aina tuumailleen keskenään: ”pitäisi sitä taas lähteä tallustelemaan”. Ja siitä on syntynyt nimi Tallusjärvi, ja kun vanhimmat talot on rakennetut tämän järven rannalle, on ne nimitetty Talluskyläksi.
Tervo. A. Pekonen 175. 1938. < Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri”-lehti n:o 9 v. 1914.
Tallusjärven Kuolion saaresta on löydetty ison vihan aikaisia luita, Simonsaaresta n. 40 vuotta sitten mies poikineen luurankoina.
Tervo. A. Pekonen 176. 1938. < Eeva Nuutinen, s. 1869 Pielavedellä.
Tallusjärven nimen synty: hämäläiset olivat tervankeitossa niin aikaseen keväällä, että vielä jäätä myöten kulkivat päästä päähän, sanoivat: oli siinä tallustamista. Toiset sanoivat: olkoon sitten Tallusjärvi.
Tallusjärven Viitasaareen on haudattu Kustaa Viitanen, siitä nimi. Se on ollut tervankeittäjä.
Simonsaari: siellä on asunut ensiksi sen niminen mies.
Tervo. A. Pekonen 177. 1938. < Pekka Tolonen, s. 1878.
Luurangot , joita Talluskylästä löydetty, ovat olleet tavallista kookkaampia, siitä usko, että ennen tämän seudun asukkaat ovat olleet jättiläisiä .
Tervo. A. Pekonen 178. 1938. < Pekka Tolonen, s. 1878.
Talluskylän yhdestä kantatalosta Kiviniemestä on lohkastu Lahdentaus (kertojan kotitalo, nyk. Lassila), Tallausmäki, Jurrikkapuro. Huttusia asunut Kiviniemessä ennen nykyisiä Karttusia. Lahdentaus saanut nimensä siitä, että paikalla olovia peltoja aluksi kutsuttiin sillä nimellä. Sitten paikalle syntynyt talo sai kertojan isän mukaan Lassilan nimen.
Tervo. A. Pekonen 179. 1938. < Pekka Tolonen, s. 1878.
Tololanlaks sanovat vielä jotkin vanhat ihmiset. Piru on pierassut honkaan, joka on halennut ja sanonut: tololoo. Siitä Tololanlahti, nykyisin Utrianlahti, monet vanhat sanovat Tololanlaks. Siellä on paljon Tolosia, kertojankin suku sieltä kotoisin.
Tervo. A. Pekonen 180. 1938. < Pekka Tolonen, s. 1878.
40 jauhokulilla tehtiin tie Multsilloista – nykyistä vain Talluskylää, sanovat Korosjoen suuksi tätä aikaa, vaan ennenaikaa – Likasen joen yli Tiensyrjään Kumpuselle tarkotettu. Kertojan isä kertoi. Pielaveden kunta sitä myös auttanut, oisko valtio pannut myös. Kuli = n.104 kg, tietä oli 13 ½ km. Vanha isä kertoi. Isä oli teettämässä ja ”yks riätäl' Puavo Nuutine' ”.
Tervo. A. Pekonen 181. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Viitasaaren rannalla (Talluksessa = Tallusjärvessä) Kuolion saari, nyt kun Tallus laskettiin, on melkein yhtenä saarena. Kaikki taitaa olla Kuolion saaria, joissa on kuolleiden luita. Sennimisiä 2 Talluksen tässä päässä, miten paljon lie muualla.
Tervo. A. Pekonen 182. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Ennen epäuskon aikana piti saareen haudata, ettei ollut mantereella vastuksena.
Tervo. A. Pekonen 183. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Liesjärvellä ennen hämäläiset ja savolaiset jakoivat: luvepuuli savolaisille, itäpuoli hämäläisille. Koroksen järven rannalla tervaskantoja. Liesjärvessä ”Hämesuar”, siitä saanut nimensä. Pieni saari Kuolionsaari, josta Helsingin herrat hakivat ennen pääkalloja ja sääriluita.
Tervo. A. Pekonen 184. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Vitkolaisilla /talon nimi/ on peltona puustellinpelto. Siinä on ollut vanhan ruotumiehen mökki siinä Liesjoen niskassa.
Tervo. A. Pekonen 185. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Tallusjärvellä eteläpäästä tuli mies tänne päähän. Kysyttiin, onko se pitkä se järvi. Vastasi: onhan siinä tallustamista. Tallukat sillä oli jalassa.
Tervo. A. Pekonen 186. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881.
Kurikkasaari Talluksessa
Hämeensaari ”
Kirvessaari· ”
Saaneet nimensä savolaisten ja hämäläisten rajariitojen aikana. Saaren asukas viskasi aseensa kirveen hämäläisten perään, se meni saareen n. 150 m:n päähän, siitä sai nimensä se saari.
Kurikassa on kauan ollut asumuksia, Kirvessaarta vastapäätä ikäänkuin pelto, se paikka on vanhimpia asumusten paikkoja.
Tervo. A. Pekonen 187. 1938. < Aune Jäntti, s. 1871.
Ryssät kerran Savossa ilkeyttä tehdessään ajoivat suomalaisia takaa. Nämä edessä laskivat koskia. Kun ensimmäinen takaa-ajaja rupesi laskemaan, huusi toinen ryssä rannalta: aa pyhä veli, liepahuta meloos, jos sulle hyvin käy. Mutta kun kovassa koskessa vene meni kumoon, vilahti mela, ja kaikki ryssät perästä koskeen ja hukkuivat sinne. / Kertoja teki itse viittauksen samanlaiseen tapahtumaan, jonka Kauppis-Heikki on kertonut ”Korven Pentissä” Oulujoen laskusta./
Tervo. A. Pekonen 188. 1938. < Anu Jäntti, s. 1871.
Kun suvun kantaisä ruotuväessä ollessaan Ruotsin vallan aikana oli ollut jämtti mies, sai hän sen mukaan Jäntti-nimensä. Suku ollut Talluskylässä iät kaiket – satoja vuosia. Kertojan isoisä oli myönyt 3 kertaa itsensä rikkaiden venäläisten puolesta sotaväkeen, josta aina karkasi. Mutta kolmannella kerralla kuoli. 30 peninkulmaa Moskovan takaa tuli kuolinsanoma. Isä jäi 3 vuoden vanhaksi, sisaret molemmin puolin.
Ikänään ei kertoja ole maistanut viinan tippaa eikä tupakkaa pannut suuhunsa.
Kertojan isä on kertonut, ettei hän kerran ollut 2 viikkoon maistanut selvää viljaa, pettua vain, tämä asui Pirttilahdessa, eteläänpäin Talluksen päästä. Hän siirtyi pääkylälle rengiksi, nai vaimon Talluskylästä, osti ”voudin huudosta” rämepaikan, joka ei muille kelvannut.
Isän kotona oli ollut 4 veljestä, jokaisella vaimo, siis oikea suurperhe. Tuvassa souti 5 tuutua. Kertojan äiti souti kaikkia tuutuja yhtä aikaa, niiden yli oli vedetty naru, ja toisella jalalla polki rukkia. Sitten ruvettiin eroamaan pesästä. Isä ja äidin pyynnöstä kertoja rupesi tekemään nykyiselle paikalle rakennusta. Vaihtoehto oli joko 1000 mk rahaa tai tämä maa, jota oli 56 ha. Aluksi pahaisesti sai yhden lehmän töryt, nyt on toistakymmentä ha viljelyksiä, 10-kunta lehmää menee törkyjen puolesta.
Se oli se isävainaa niitä hiljakaisuuden miehiä.
Kertojan äiti on hallanaran suon ojan kaivua varten myönyt kaikki vaatteensa, niin että vain yksi vaatekerta on jäänyt. Mutta silloin saatiin se suo kuivatuksi.
Kertoja on kettuja pyytänyt kolmattasataa raudoilla, pyssyllä toistakymmentä poikiensa kanssa kiertämällä. Toissatalvena viimeisen ampuivat. Alkuaikoina mökillä ollessa oli ketun hinta 12 – 15 mk, viimeisestä sai jo 1000 mk ja vähän ylikin. Pakkanen ja vitikeli on hyvä rautakeli, jälille vain raudat panee. Parhaana aikana oli 12 – 13 raudat, yhdet on annettu viime kesänä Kuopion museoonkin. Kettu on hyödyllinen eläin, se syö märännykset järvien rannoilta, se on maanpuhdistaja. Joskus nälissään vain ottaa jäniksen pojan ja linnun.
Tervo. A. Pekonen 189. 1938. < A. Jäntti, s. 1871.
Punnolanmäeltä Lintulanmäelle ovat ensimmäiset asukkaat siirtyneet, sieltä Hirvilahteen Kuopiosta tännepäin Kallan rannalla. Jälennökset viittaa, että ei ole eilisen teyren poikia ne asukkaat. Kun Punnolanmäeltä Lintulanmäelle huutelivat lehmiään, niin ääni kuului. Huusivat ne senaikuiset jättiläisihmiset kuin tehtaan torni. Väliä on suoraan kolmattakymmentä kilometriä. ( Kartan mukaan 26 km.)
Tervo. A. Pekonen 190. 1938. < A. Jäntti, s. 1871.
Vanhimmat asutukset Talluskylässä ovat: Lintulanmäki, sitten myöhempinä aikoina Vanha Mähölä ja Ovaskalanharju. Niissä ollut ennen Mähösiä ja Ovaskaisia.
Lintulanmäeltä on kyntäessä löytynyt raudan kuonaa. Mähönen, kuollut 100 vuotta sitten, sanoi: siellä Lintulanmäellä on ollut asukkaista silloin kuin siirryttiin kivikaudesta rautakauteen.
Ruotsin ruotuväen aikainen piilukko on löytynyt Puustellin pellosta, kynnettäissä myös savupiipun varsia.