  |
||
Linnun varas.
Varastettu lintu loukusta. kun mies tuli pyydyksiään kokemasta, sanoi: ”On viety loukustani lintu, mutta tuop´ ”se” sen ennen aoringon laskua.” Niin oli tuonutkin, poika oli tullut ja seisottunut oven suuhun, eikä ollut päässy pois ennenkun loukun omistaja oli hakenut loukun luokse varisseet höyhenet, ja niillä kiertänyt pojan kädet ja jalat kolmasti myötä- ja vastapäivään.
Tervo. Tiitinen, M. 1064. 1935. < Eeva Jäppinen, 82 v. Tervo. Kuullut äidiltään.
Tietäjä Jussi Leinosen loukusta oli viety teeri. Jussi oli sanonut, että viekööt, ”kyllä kolmastoista sulka kostaa: varas ruppee kukertamaan, ja vielä hyvässä lykyssä lentääkin.” -
Teeri oli ollut erän mökin padassa kiehumassa. Varastaja-poika oli seissyt lieden ääressä ja huiskuttanut teerin pyrstöä ja katsonut pataa. Yht´äkkiä oli poikaa ruvennut pyörryttämään, sitten oli ruvennut uunia vasten hyppimään ja alkanut kukertaa kuin teeri.
Tervo. Tiitinen, M. 3006. 1937. < Selma Pulkkinen, emäntä, s. 1880 Karttulassa. Os. Tervo.
Kettumies luvanna pirulle Riet-nimisen poikansa , jos saapi ketun. – Loihtenna: ”Kettu minun, minä Jumalan, Riet-poika perkeleen!” – Poika rupesi sairastelemaan. Piru hipsutteli siinä huoneessa. Piti turvautua jo raamattuunkin. Poika kuoli, mutta vielä hautajaisten jälkeenkin piru hipsutteli niissä huoneissa.
Tervo. Tiitinen, M. 3062. 1937. < Pekka Mykkänen, palstatilall., s. 1860 Tervossa.
Vaarini Ville Kajaan laittoi ”vedonperästä” jänislangan pihaveräjään – että jos aamulla on jänis langassa, vaari saa halstuopin viinaa, mutta jos ei ole, niin saa sen vaarini veli, Taavetti, jonka kanssa vaarini löi vetoa. -
Aamulla vaarini lähtee katsomaan, niin Taavetti sanoo, että ”et sinä yksinäs´ mäne”, ja Taavetti läksi vaarini jälkeen. – Jäniksen kanssa ne sieltä tulivat, ja vaarini voitti halstuopin viinaa.
Tervo. Tiitinen, M. 4019. 1938. < Pekka Hassinen, palstatilall., s. 1874 Tervossa.
Haukirastaan ja Oluentiputtajan kielen jako.
Olutrykäliks´ ne ennen sitä sanoivat – . Tehneet Haukrastaan kanssa olutta, mutta se Haukirastas menikin yksin ja joi paraan ja enimmän – ja siitä se nytkin vielä humalassa lorehtii¹). No se toinen lintu kuunteli vain oluen tippumista, kun vähä vain oli enää astiassa – tipat vain – ja sen mieleen jäi se tippumisen nakutus, ja se rupesi matkimaan: Til tal, til tal – kun sen mielestä se niin koreelle kuului – ja siitä se sai Olutrykälin eli Oluentiputtajan nimen. – Se vieläkin tiputtaa.
¹)= loruaa = puhua tyhjänpäiväistä – turhaa.
Tervo. Martti Tiitinen 1973. 1936. – Aapeli Pulkkinen, torppari, s. 1875.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 91. 1938. – Otto Tolonen, maanviljelijä, s. 1881.
Kolmen puun latvat on sidottava kiinni punaisilla villalangoilla, joihin on pujotettu vihkimäsormukset, silloin löytyy lehmä metsän peitosta, vaikka se olisi muuttunut sen kiven näköiseksi, jonka päällä etsijät ovat saattaneet istua ja tupakoida.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 134. 1938. – Heikki Ikäheimo, työmies, s. 1893 Pielavedellä.
Hyi onki ottamahan
väkäkoukku vääntämähän
kiverä kavertamahan.
Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Jussi juluman suuria.
Kerran piti vielä sylkäistä matoon, niin jo sai kalaa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 286. 1938. – Antti Tiirikainen, työmies, s. 1878.
Nuorena olin Keiteleellä Kummulla Jäntin kylässä (=talossa), se vanha emäntä oli semmonen hullu, lehmä kun teki vasikan, niin sitä piti tulipäreellä, pohja- eli pintapäreellä kiertää ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään ja samalla se lauloi:
Siinon leppeetä leuvalles,
kesävettä kielelles,
kuuks´ kuppeesees,
maijoks mahhaas.
Tervo, Riitlampi, Arvo Pekonen 289. 1938. – Retriikka Bruun, emäntä, s. 1873 Keiteleellä.
Se kun se laittoi naurishalmeeseen tuoreista koivuista ja lepistä aidan. Tien puolelle teki hyvän veräjän, kirveellä lohkoi tervaskannosta n. 5 sm (?) pituisia tikkuja, hakkasi ne maahan ja teroitti puukolla. Tuli nauriinottaja ja hyppäsi teräviin tikkuihin ensin seisaalleen ja sitten lensi istualleen. Perselihat ja vittulihat yheks sopaksi. Tekivät siitä sitten runon.
Lemetti lemmon koira
tek tielle tervaksia
veräjälle vestäkkeitä,
siihen akka astu etusensa,
takasensa tamppas.
Siinä ne sitten meni yheks sopaks.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 290. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Hiiri se syö aumaa, jos sitä tehtäessä noin polkasi kiven koloon ja sanoi:
Yks jyvä syyvväkses,
toinen poikki purrakses,
kolomas kuoltakses.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 291. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Seppä Huuskonen Keiteleellä Länk´mäillä, kaks naesta män sen luo mieslykkyä pyytämää, vei mehtää, tek´ tul´rovijo, riisutti ne alasti ja hyppyytti rompsu yl´. Toine hyppäs, mut toene ei, sille sano: hyppäätkös, lontio. Se Huuskone ol´ männynnä hulluks, se ku ol´ paha töestää. Män langettavatautista loihtemaa, nous kiven piälle ja sieltä äkkijä rutkaht´ ales.
Tervo, Riitlampi, Arvo Pekonen 324. 1938. – Kusta Bruun, maanviljelijä, s. 1872.
Ratti-Liisan, Liisa Huttusen, taikavehkeet, joita se piti taikapussissa:
1) taikaveihti, vaskisepän tekemä puukkoveihti.
2) kulunut pieni luuta.
3) 2-vuotisen oriin, joka ei ole astunut tammaa, salaa omistajalta otettuja häntäjouhia.
4) kallokki, naisen tukka päänahkoinensa.
5) tarvittaessa vielä kuolleen laudasta, ruumislaudasta, otetut lastut, 3 kpl.
Se oli Ratti-Liisa, kuohari ja suuri velho ennen täällä. Nimensä se oli saanut siitä, että oli aikamoinen juopporatti, vaikka nainen olikin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 405. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Kolmi-vuotias poika joutunut metsäpeittoon, Koko kyläkunta etsinyt kaksi päivää, ei löytynyt. Joku mies etsiissään mennyt mökkiin, jossa asunut vanha tietäjä-ukko. Mies tahtonna, että lähteä ukonkin etsimään. Tämä vastannut: ”En minä kehtoo, mänkeehän sen mäen liepeelle, kyllä sen sieltä löyvvätte!” No, männeet, niin siellä poika haon alla maannut.
Tervo. Tiitinen, M. 2697. 1936. < Pekka Venäläinen, palstatilall. s. 1876 Tervossa.
Koira saadaan vieroitetuksi isännästään siten, että sivellään sen kuonoon salaa kinoa tai purua. Kaikkein paras oli, jos otti omaa hikeään tai vertaan, silloin koira seurasi mukana vaikka minne ja jätti entisen isäntänsä, vaikka olisi monesti ennenkin narrattu jo. Vaikka laumoittain saa sillä lailla koiria mukaansa. Mutta metsäkoiraksi ei semmoisesta narratusta koirasta enää ole.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 395. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Tervon Pulukkilansoaren Rasvangin puoleisella rannalla on lahen poukama, jota nyttii sanotaan Vennäin koarteeks , tästä kerrotaan, että jonnai sota-aikana on venäläiset sotamiehet ijästä päin suomalaisten takkoo ajamana tullunna siihen, ja suomalaiset on sen lahen pohjassa ne tavanna ja jostai vihasta tappaneet venäläiset. Tätä tarinata tukkoo sekkii, kuin nuin 60 vuotta takaperin on sen läheltä puutehiekka nimisestä paikasta löytynnä hiekan seasta rannalta vanahan aikanen pistin.
Tervo. Juha Oksman 1466. 1937. < Eemil Kekkonen, s. 1899, maanvilj.poika, Tervon Joutsensalmen kylästä.
Tervon Talluskylässä n:o 9 on vanahalta nimeltä Iskun lähe , jota nyt sanotaan Miinalan lähteeks.
Ensinnäi tähän Iskun lähteeseen on pantu ja uhrattu rahhoo, koska ne kertoo siinä viinavalakeen palaneen. Tämä oil lähe, jonka avulla on tehty hyvvee ja pahhoo, se on ollunna siunattu ja kirottu lähe, sen vettä on käytetty parannuksiin, vaikka sen ves on tavallista vettä. Se on tasasen viitamoan laijassa, ja se silloin on ollunna sopivan matkan peässä immeisasunnoista, kun sitä on oikein paljo parannuskeinoin taikain avulla käytetty.
Lähteen vahtina ollut Rymmellys, jonka on tehnä epäjumala, ettei syyttömät immeiset mänis sitä käyttämään tietämättään, koska juomana iliman sairautta sitä ei soanna käyttee, eikä ruokaveiks sitä soanna ottoo, sairaatkaa ei soanna sitä ite ottoo, sitä antoi epäjumala ja Vaskenseppä. Vaskenseppä oil lähteen haltia, epäjumala sai ottoo Vaskensepän luvalla, silloin kuin vaskenseppä ei ollu kotona, oil epäjumalalla lupa ottoo vettä parannuksiin.
Epäjumala ja vaskenseppä mäin parennettaviin kansa yhtä matkoo lähteelle, ja ne parans tällä ruokunnaisia ruusua, huononäkösille antoi epäjumala tahi vaskenseppä tätä vettä, jolla ne sai pestä silimäsä, sisuskippeille annettiin juuvva, ja vettä ei soanna ottoo liikoo, se meärä minkä mihinnii tarviht, jos tuil liikoo, pit se panna käyttämättömänä lähteeseen takasi.
Lähteellä käytettiin miehiä, naisia ja lapsia, epäjumala ja vaskenseppä loith sen laijalla sairaita, ja viimeks paljaspäin lukivat Herran siunauksen, olipa kesä tahi talavi.
Tämän taikalähteen vettä vielä noin 35 vuotta sitte Tanel Vainikaisvainoo haki, joka oil loihtija ja parantaja.
Lähe on nyttii olemassa, ja käytetään sitä veinottopaikkana, niinkuin muitai lähteitä.
Tervo. Juho Oksman 1453. 1937. < Taneli Nuutinen, s. 1883, seppä, Tervon Talluskylästä.
Kun lampaat laskettiin metsään, niin ne piti ajaa haarojensa välistä pillun alate ja joka lampaan päälle kusta, silloin villat kasvoivat hyvin.
Tervo, Riitlampi, Arvo Pekonen 325. 1938. – Retriikka Bruun, emäntä, s. 1873 Keiteleellä.
Kun lehmistä leikeltiin karvoja veteen, ja siitä samasta sangosta annettiin kaikille juotavaksi, niin silloin pysyivät yhdessä karjassa.
Tervo, Riitlampi, Arvo Pekonen 326. 1938. – Retriikka Bruun, emäntä, s. 1873 Keiteleellä.
Jos kynnyksen yli antaa kättä, tulee vihat väliin.
Tervo, Harju. Arvo Pekonen 327. 1938. – Ville Nousiainen, maanviljelijä, s. 1864.
Kaskea poltettaessa pitää viheltää, jotta ”tuuli syttyä”.
Tervo, Koivulahti. Arvo Pekonen 328. 1938. – August Huuskonen, maanviljelijä, s.1871.
Kun ensi kerran keväällä laskettiin lehmiä ulkosalle, tehtiin mitä erilaisimpia taikoja. Asetettiin m.m. navetan oven päälle kaikki talon rauta-aseet, kuten kirveet, sirpit, viikatteet ja tuurat y.m. Näiden alitse kun kulki sitten eläimet, niin ne oli suojatut sinä kesänä metsän kontioilta.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 329. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s. 1878).
Jos lehmää muutettiin paikasta toiseen, tehtiin myöskin monenlaisia konsteja. Otettiin mm. lehmän entisestä parresta ruuan jätteistä ja vietiin uuteen parteen, sekä syötettiin uuden olinpaikan pirtin liedestä poroa, johon sekoitettiin suolaa. Näin tekemällä ei lehmän sitte sanottu ikävöivän entiseen kotiin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 331. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s. 1878).
Jos joku nainen oli salaa rakastunut johonkin nuorukaiseen, jonka hän välittömästi tahtoi saada omakseen, eikä hän huomannut saavansa heräämään lemmityssään vastarakkautta, käytettiin m.m. seuraavaa menettelyä: joko hänen itsensä taikka hänen uskottunsa oli saatava salaa tuon nuorukaisen makuuvuoteesta yhdeksän oljen solmua, jotka hänen tuli jauhaa hienoksi pölyksi ja sekoittaa ne johonkin ruokaan taikka juomaan, jonka hän sitten syötti tuolla lemmityllään sopivassa tilaisuudessa; tämä kuului olleen tepsivä keino vastarakkauden herättämiseen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 334. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s. 1878).
Varsinkin varsinaisilla ”poppa”-miehillä oli monenlaisia taikavälineitä, joista kamalimpia lienevät ihmisruumiin jätteet. Vaikkei mitään varmoja todistuksia löydy, olisi kuitenkin huhujen mukaan pitänyt Talluskylän länsikulmalla asua eräässä mökissä miehen, jolla olisi pitänyt olla kuolleen käsiterä taikakalujen joukossa. Tätä kuuluivat käyttäneen silloin kuin ottivat oman käden oikeudella toisen omaisuutta. Usko kuului olleen, että sitten ei tarvitse pelätä tämän eikä tulevan maailman rangaistusta.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 335. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s. 1878).
Jos leipää hieroessa sormi töksähtää leipään, tulee sitä leipää syödessä kuolinsanomia.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 336. 1938. a. 1938. – Lyydia Karttunen, emäntä, s. 1890.
Jos tuuli uunissa ääntelee, sanotaan:
Puu itkee - tulee kuolinsanomia.
Tuuli itkee - tulee tuulet.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 336 b. 1938. – Lyydia Karttunen, emäntä, s. 1890.
Jos piimä rupesi venymään, on sitä vedettävä tuohilötössä pellon aidan taakse huoriakan jälkiä, varovasti ja tasaisesti.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 337 a. 1938. – Antti Tiirikainen, työmies, s. 1878.
Karjan onneksi piti kiertää 3 kertaa myötä ja 3 kertaa vastapäivään lehmän ympäri, kädessä tulinen rakkula, ”semmonen musta pahka, joka syntyy märänneestä mahalasta”, ja kainalossa piilu, jossa on ponneton varsi. Se piilu oli erikoinen sitä varten, vanha ”ruakki” piilu, muulloin lyötiin seinään se.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 337 b. 1938. – Antti Tiirikainen, työmies, s. 1878.
Tietäjän alku on viinan juonti kuolleen pääkallosta yöllä hautuumaalla.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 338. 1938. – Eeva Nuutinen, emäntä, s. 1869 Pielavedellä.
Salvulle mennessä piti tukosta kasvettaa yksi säie niin pitkäksi, että siihen sai 9 solmua. Se auttaa, ettei kukaan saa työtä perästä pilattua. Se oli kuoharin merkki.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 339. 1938. – Eeva Nuutinen, emäntä, s. 1869 Pielavedellä.
Kiukaan tekijän pitää ensimmäiseksi työn valmistuttua kusta kiukaalle, silloin ei saunaan tule häkää eikä pahaa löylyä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 340. 1938. – Eeva Nuutinen, emäntä, s. 1869 Pielavedellä.
Velho Vatanen meni pitkääperjantaita vasten Korkeellekoskelle, se katsoi sieltä paikan, jossa oli kolme kusiaispesää, sillä oli mukana akkojen paita ja se löi kusiaispesää ja posmitti. Seppä Tuomainen oli metsällä, kuuli sen pomakan, meni salaa ja laukaisi pyssyn sen selän takana. Silloin noita läksi ja akkain paita jäi; se oli ollut sillä polvien alla, ja puukolla läi kusiaispesää.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 342. 1938. – Otto Tolonen, maanviljelijä, s. 1881.
Myllynen, velho ja seppä Tuomainen kulki sen talossa yöjalassa, otti eukon sen tytöstä. Haasteli kerran eukolleen, että hän ottaa tuon velhon taikapussin. Eukko kielteli. Kerran sitten otti ja pani pussiin emäkiven ja Haukijärveen punttasi. Pussissa oli ollut käärmeennahkoja ja kuolleen ihmisen luita, ukon piikiveä. Ei ollut kuulunut mitään, niin vain seppä pani appiukkonsa taikapussin Korosjärveen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 343. 1938. – Otto Tolonen, maanviljelijä, s. 1881.
Kaskea vierrettäessä piti viheltämällä kutsua tuulta avuksi, silloin kaski hyvin paloi.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 344. 1938.
Jos tuli liian venyvä piimä, piti sitä panna tuohilöttöön, jossa oli pitkät paulat, ja vetää siihen kylään, mistä pahennus oli tullut. Mutta jos nauroi heittäessään sen sinne menemään, meni taika aiheettomaksi.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 345. 1938. – Aukusti Karhunen, mökinmies, s. 1865 Karttulassa.
Kun ensi kerran lehmän poi´íttua keitetään juustoa, pitää siihen panna 3 koivuista hiilensirua, se tietää lehmälle hyvää lypsylykkyä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 346. 1938. – Aukusti Karhunen, mökinmies, s. 1865 Karttulassa.
Tallusniemessä (talo Talluskylässä) on ollut velhot, Kiviniemessä toiset. Olivat keskenään työlästyneet toisilleen pahaa saamaan aikaan, Huuskonen oli niillä käskyläispoikana. Tallusniemen emäntä käski sen ottaa Kiviniemen karjasta 3 eri lehmästä karvoja. Mutta Huuskonen ottikin omasta karjasta, joka kuoli, kun illalla tuli kotiin. Kieltämällä tekonsa poika pelastui saamasta vuotaansa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 347. 1938. – Aukusti Karhunen, mökinmies, s. 1865 Karttulassa.
Lahdattavan vasikan kylestä oli 3 kertaa nyhdettävä karva, ennen ei saanut viedä teurastajan käsiin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 348. 1938. – Miina Savolainen, mökinemäntä, s. 1877.
Se Miina Jäntti, joka kuoli kolmattakymmentä vuotta sitten, sanoi, että lehmänkelloja samaten kuin muitakin rautaesineitä piti keväällä ennen käyttöä seulata 3 kertaa seulassa. Se kaatui aina niitä temppuja tehdessään ihan ilmanaikojaan. Talvikauden sillä paloi koivunpakkula lehmänkellossa heinäladon nurkassa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 349. 1938. – Miina Savolainen, mökinemäntä, s. 1877.
Viitakkeet pitää pitää navetan katossa koko talven eikä muualle saa sieltä viedä niitä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 350. 1938. – Miina Savolainen, mökinemäntä, s. 1877.
Hevosia kuohittaessa ei saanut salaa sitä katsoa, piti tulla julkisesti näkösälle. Joku akka oli salaa pilkistellyt, ei muuta kuin kuollut pois.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 351. 1938. – Miina Savolainen, mökinemäntä, s. 1877.
Taikojaksi ei kelpaa muuta kuin mustasilmäinen ja –verinen ihminen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 352. 1938. – Miina Savolainen, mökinemäntä, s. 1877.
Siipikusiaiset ennustavat, että siitä paikasta tulee pian lähtö, samaa muutkin kusiaiset.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 353. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, Tapiola, s. 1875.
Iida Rautiainen (naapurimökin emäntä) heittää hupitti multaa ja hiekka maantiellä vasikkansa perään, jonka oli antanut myytäväksi naapurin miehen kärryihin. Ja samalla se luki jotakin salaa itsekseen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 354. 1938. – Ulla Hujanen, emäntä, s. 1874 Rautalammilla.
Se Iida Rautiainen se sano, että jos joku saa oikein ison kalan, niin siitä kylästä kohta kuolee joku. Jääskeläisistä se nyt odottaa jonkun kuolevan, kun toissa keväänä saivat siellä ison hauin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 355. 1938. – Ulla Hujanen, emäntä, s. 1874 Rautalammilla.
Toissa keväänä olivat Koivujärven Sikasessa käyneet varsan häntää yöllä noituustarkoituksessa leikkaamassa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 356. 1938. – Ulla Hujanen, emäntä, s. 1874 Rautalammilla.
Ennen aikaa oli seppä syönyt aina naulan oven päälle jokaista arkkua kohti, jota varten oli tehty naulat.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 357. 1938. – Ulla Hujanen, emäntä, s. 1874 Rautalammilla.
Kun ensi kerran keväällä kuulee käen kukkumisen, pitää katsoa vasemman jalkansa alta ja ottaa siellä oleva karva, elukan karva; jos se on musta, tietää se kuolemaa, jos punainen niin päinvastaista jne. Aina vaan on keväällä minunkin jalkani alla ollut karva sitä kokeillessani.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 358. 1938. – Kustaava Lintunen, emäntä, s.1867.
Jos löytää leivästä kokonaisen jyvän ja panee sen oven päälle, niin sulhasella on sama etunimi, kuin ensimmäisellä vieraalla, joka sitten ovesta sisään tulee.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 359. 1938. – Kustaava Lintunen, emäntä, s.1867.
Kasken viertäminen on aloitettava yläkuulla.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 360. 1938. – Iida Rautiainen, mökkiläinen, s. 1873.
Peruna on pantava yläkuulla, ei katoavan kuun aikana siemennä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 361. 1938. – Iida Rautiainen, mökkiläinen, s. 1873.
Joka yhtä yötä ennen kylvetään, se yhdeksää ennen joutuu, sanotaan potatista ja nauriista.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 362. 1938. – Iida Rautiainen, mökkiläinen, s. 1873.
Nauriinteko on ”näppeimmillään” silloin kun lepät rupeaa piimimään, ”tekköö valakeata rönnee”.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 363. 1938. – Iida Rautiainen, mökkiläinen, s. 1873.
Ensimmäinen uusi vasta, jolla kesällä kylvetään, on heitettävä saunan katolle. Minne päin tyvi kääntyy, sinne päin heittäjä haudataan.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 364. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos pääsky laskeikse veden pinnalle tai aukeille soille (hyttysiä pyydystämään), niin tulee sade.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 365. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Nissisen tytöstä yhtäkkiä aivan poutailmalla rupesi nousemaan hiki kovasti. Nyt nousee ukkonen, se sanoi. Ei vielä silloin ollut pilveäkään taivaalla eikä tietoakaan muilla ukkosen tulosta, mutta aivan kohta nousi.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 366. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos kissa makaa lattialla poikittain kolmella palkilla, niin tuodaan kuolinsanomia.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 367. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos koira tai kissa piehtaroi, tulee talvisaikaan tuisku.
Kissa syö myrskyn edellä heiniä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 368. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos lapsi ensi kerran sitä pestessä pestään vedellä, jossa on hopearaha, niin tulee siitä onnellinen. Kolmena vuorokautena pitää sillä samalla rahavedellä pestä. 10 vuoden vanhana näin kun sisareni pestiin tällä tavoin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 369. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos ”mehtäkusiaiset” rupeavat tekemään pesää huoneeseen tai sen sillan alle, niin tulee lähtö asunnosta. Kusiaiset rupesivat tekemään savutuvan nurkkaan pesäänsä, Tuvan nurkalla kasvoi tuomi, sitä myöten nousivat nurkkaan, josta tulivat tupaan ja sen nurkkaan tekivät ½ metriä korkean pesän. Sitten taas veivät kaiken pois samana kesänä. Mutta lähtö tuli siitä paikasta sinä syksynä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 370. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos ampiainen tekee oven suuhun pesän, niin se on talosta häviämisen merkki.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 371. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Elohiiri kiertelee paikasta toiseen niin kauan, että pääsee ihmisen ympäri, silloin ihminen kuolee. Milloin se on silmässä milloin missäkin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 372. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Jos mustelma, huunpurema, joka ei ole hellä, tulee käsivarteen tai jalkaan minkään käymättä, se ennustaa sukulaisen kuolinsanomia.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 373. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Kuumeheks (= kuumaksi ilmaksi) on kuun kehä, satteeks päivän sappi. (sappi= kaarenmuotoinen päivän ympärillä).
Jos aamulla nousee luoteelle pilvi, niin sinä päivänä ei malta olla satamatta; siinä seikassa taitaa olla vähän perääkin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 374. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Luonnonoikkua, syntymävikaa sanoivat ennen vaihdokkaaksi. Piru oli vienyt lapsen ja tuonut epäsikiön tilalle.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 375. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Käärmeitä tulee, jos soittaa pajupillillä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 376. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Riesa lähtee pyssystä pois, jos päästää peräruuvin irti ja kusee sen päälle.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 377. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Ehkäsevä konsti silmäyksiä vastaan oli: kotona tehdyssä pyssyssä oli risurauta liipasimen suojana, ettei risut tartu kiinni. Jos sitä puntarilla riipotti, niin ei tepsinyt.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 378. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Pekka Ovaskaisen pyssyssä ennen oli silmäykset, se ei tavannut luoti lintua, kitumalla vain tappoi. Ennen metsällä ollessa joku pyysi pyssyäni ja katsoi sen suuhun noin kieroon, se oli sitten pilalla.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 379. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Metsästyspyssyllä ei saa ampua varista, se siitä pilaantuu.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 380. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Tuavetti Kajjaan eli Tonski, se velhomies, sanoi metsämiehille aina: annas kun silmään pyssysi suuta.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 381. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Ennen kirkossa vihittäessä pari kävi ulos käsi kädessä, välistä ei saanut kukaan käydä, enne kuin oli päästy ulos siitä huoneesta, missä vihkiminen oli toimitettu.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 382. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Ammutun linnun suuhun oli työnnettävä 3-haarainen havu, jäniksen korviin samoin, ne oli siinä jonkinlaisina tekijöinä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 383. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Kun hevonen riisuttiin ”uatran eistä”, piti aisojen olla aina määrättyyn suuntaan, eteläänpäin. Vielä se elää semmoinen isäntä, joka aina siitä huolen pitää.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 384. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Jos ruoste tuli otraan, niin sirpit ja viitakkeet kuletettiin pellon aidan seipäisiin, niihin tarttui ruoste, ja vilja pelastettiin. Tuavetti Kajjaanin otraan ei ennen koskaan tullut ruoste.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 386. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Esti rienan ja silmäykset navettaan, jos valoi metsäkanan siipisulkasen onttoon elävää hopeaa, laittoi tulpan toisesta sulasta ja pani sen navetan kynnyksessä olevaan loveen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 387 a. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Emäntä jos hameen helmuksissaan piti samalla lailla elävää hopeaa, niin eivät silmäykset pystyneet.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 387 b. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Vielä 19 vuotta sitten on talosta käyty leikkaamassa sonnin korva halki ja lehmän kylestä 10 p:n suuruinen pala. Toissa talvena oli katkaistu lampaan saparo ja villojakin näykkäilty.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 388. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Laiho kiertää kasvaessaan, tulee ruuvvingille myötäpäivään, jos tulee vastapäivään, niin on siinä silmäykset.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 389. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Kun ottaa riihen ensimmäiseltä seinältä 5 jyvää ja toiselta 3 jyvää, ja kun nämä 9 laatua pistää sukkaan ja sen vetää jalkaansa, niin näkee unessa tulevan elämänkumppaninsa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 390. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Se ajoi otrasta silmäykset niin, että valjasti leppäuatran eteen sammakon ja löi sitä leppävarvulla.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 391. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Junikka (Uatu Korhonen) ryyppäsi viinaa ja katsoi pulloo, näki siitä, jos lehmä oli ”metänpeitossa”, missä se oli. Sanoi: ”elossa on, semmoisen ja semmoisen ahon laidassa. Nyt jos lehmä katoaa, on se vain muuten hävyksissä, ennen oli ”metän peitossa”. Nyt jos lehmä katoaa, on se vain muuten hävyksissä, ennen oli ”mehtän peitossa”.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 392. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Kivilevän isäntä-vainaa sanoi aina, että pirun valta on korkealla, mutta ihminen voi sitä konsteilla hallita.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 393. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
Junikka, seppä ja velho, möi sulatuskauhansa. Sitä koeteltiin, musta vaski oli pieninä muruina, eikä työstä tullut mitään. Haettiin Junikka, annettiin viinat ja pidettiin hyvänä, mentiin pajaan. Kaatoi karkaisuveden pois, paineli paljain sormin tulista vaskea. Asia korjautui sitten.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 394. 1938. – Pekka Huttunen, maanviljelijä, s. 1866.
”Musta raamattu, se on Mooseksen 6. ja 7. kirja täydellisessä muodossaan”. Kertojan mukaan on sellainen eräällä Tervon pitäjäläisellä, mutta epäuskonen se on sekin, ei enää siihen aivan lujasti usko. Toinen on kauempana, mutta tämäkään ei oli ihan täysi. ”Sitähän ne vilosoohvit ja lääkärinkokelaat lukee2”. Kysyi, oliko kerääjä lukenut ja ihmetteli, kun ei ollut edes nähnytkään, mutta ei tuntunut oikein uskovan sitä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 396. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Orpohaapa on kaskeen yksinäiseksi jäänyt haapa, jolla ei ole yhtään vesoja, sillä on taikavoima.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 397. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Käärmeitä kutsuttiin talviaikaan, jos niitä tarvittiin, siten, että mentiin taikalähteelle, josta otetulta sammakolta otettiin elävänä takajalka. Vasemmasta raajaluusta tehtiin pilli, siihen kun puhuttiin, niin käärmeitä tuli. Siinä oli vielä niitä pahetemppuja, olen kuullut kerrottavan.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 399. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Pekka Mykkänen (eräs Talluskylän kertojia, vanha mökinmies) saatuaan torpastaan häädön noitui karjansa, 2 lehmää, 3 lammasta ja sian, uuteen paikkaan muuttaessaan kulkemaan suoraan metsän läpi, muun muuttoväen kulkiessa teitä myöten. Pekka Mykkänen teki silloin muuttoa Likasenmualta Ryhälänrinteeltä nykyiseen Hiekkalaan, Suorismäen pieneen mökkiin, tämä tapahtui noin 35 vuotta sitten. Sieltä taas nykyiseen paikkaansa Soppelaan se sai samalla konstilla karjansa muuttaessaan.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 400. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Jos heiniä ostettiin vieraalta, piti ne taikoa. ettei tule pahoja. Otettiin 3 pohjapärettä, ne taikapäreet ja laitettiin kolmioon, aukko keskelle, ja sytytettiin (siis jotenkin näin: /Piirros/
tuleen toisesta päästä. Kun ensimmäiset heinät tarjottiin lehmille, oli tässä tulessa poltettava heinien päitä ennen kuin niitä annettiin lehmille.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 401. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Elukasta on nahka otettava nylettäessä vasemmalla kädellä, kierrettävä vasempaan käteen ja sitten yhdellä vetäisyllä erikoisella taikaveitsellä leikattava pala karvoineen kaikkineen irti, se on otettava masmalosta, takajalkain luota, jossa on pehmeä liha, noin kymmenpennisen kokoinen pala. Silloin työ onnistuu eikä tule pahoja.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 402. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Kallokki on varkain, salaa haudasta kaivettu naisen päänahka tukkineen; sillä on taikakalujen joukossa suuri merkitys.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 404. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Ratti-Liisa meni syksypimeällä hautausmaalle. Kiersi ensin kirkon 3:sti oikeaan, sitten 3:sti vasempaan, kirkonhaltialta näin otti luvan. Yhteisestä haudasta sitten nylki naiselta päänahan, kun oli etukäteen tehnyt kaikki uhrit, että on vapaa ottamaan tämän tukan. Oli jo pannut kirstun kannen kiinni ja uskonut olevansa täysin vapaa sen viemään. Mutta silloin kuului kopinata, hän aristuu, että jotakin jäi tekemättä, kuulostaa, mutta ei uskalla ottaa sitä mukaansa, nousee haudasta pois, sen reunalle, ei kuulu mitään. Tekee taikatemput: ottaa 3 tikkua topista (toppitikut hyvin paksuja, syttyvät vaikka vaatteista) 3 sormen väliin, raapaisee kolmeen suuntaan lentämään, sitten hyppää tasakäpälää jalkaterät kohtisuoraan sivuille kantapäät yhdessä kerran ympäri ja takaisin, silloin ei piru tiedä, minne on lähtenyt. 3 kertaa piti tämä hyppy uusia. Sitten laskeutui uudestaan hautaan, rupesi kallokkia panemaan taikavehkeisiinsä, taas rupeaa kopinata kuulumaan. Taas tekee 3:een otteeseen samat temput ja lausuu uhrisanat, vaikka pelkää jo niin että vapisee. Mutta uudelleen laskeutuu kuitenkin vielä hautaan. Taas rupeaa kopisemaan. kun aikoo ottaa kallokin, ja kun se oli jo kolmas kerta, niin silloin tuli Ratti-Liisalle lähtö, nousee kiireesti ylös ja haudan reunalla hyppää 3 kertaa kolmikannan, saman kuin aikaisemmin, nyt on varma, että pääsee edes pakoon. Lähtee uraa myöten kulkemaan rappuveräjätä kohti, ja taas alkaa kuulua kopinata. Velho aristuu juoksuun, tuumaa, että nyt on jo pirun vallassa, mutta veräjällä uskaltaa sentään vilkaista jälelleen, siinä huomaa, että ne olivat kellottomia lampaita, jotka siellä kopisivat. Mutta niin oli jo ruvennut pelkäämään, ettei enää sillä kerralla uskaltanut mennä hakemaan kallokkia.
Tämä tapahtui noin 50 vuotta sitten, ja kertoja sanoi nähneensä Ratti-Liisalla tuollaisen kallonkin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 406. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Ratti-Liisa loihti varkaan jäljille niin, että otti naisen hiuksia, jotka oli otettu kallokista, jota säilytettiin rakennuksen parvella. Se otti niitä 3 eri nippua, sitten kuolleen laudan aittain alta, taikavehkeistään ottamalla veitsellä vuolee laudasta kertapyyhkäisyllä laidasta 3 lastua yhteen menoon, sitoo niillä kallokkihiuksilla lastun, yhden kerrassaan, ja jos ”varruu”, ettei näin lievästi vielä tottele, nivo kaikki 3 nippua naisten hiuksilla yhteen ja lähtee sen luo, jolta on varastettu. Sitä ei tiedä, miten siellä on tehty, mutta näin se ensin teki.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 408. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Kun karja keväällä laskettiin ulos, niin talon vanhin kiersi palavilla pohjapäreillä koko karjan ympäri. Sitten päreet sammutettiin vähäksi aikaa, jolloin tervattiin lehmän hännän alusta, perheeseen vain myös vähän tervaa, myös sarvenjuureen tai sarvettomalle korvanjuureen, se oli karhuja vastaan. Sitten vanhin nainen kiipesi oven päälle seisomaan hajareisin, vasen jalka piilun päällä, etsittiin vanha käyttökelvoton merkkipiilu kätköistä ja lyötiin oven yläpuolelle seinään kiinni, oikea jalka seinään samaten lyödyn naulan päällä. Karja kulki siitä alate, joka lehmän ja elukan selkään piti pissiä jokin tippa. Ja aina niiltä mummoilta näytti riittävän isollekin karjalle, näin minä sen itsekin. Lopuksi vanha uuniluuta ja vanhat pohjapäreet sytytetään palamaan ja heitetään takaperin seisten haarojen välitse karjan jälkeen.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 409. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Hoppamies (=poppamies) Jäntillä oli asiaa kirkon alttarille. Kirkko oli ensin kolmasti kierrettävä, ensin oikeaan ja sitten vasempaan. ”Loihettavan” ja jos on mukana kolmas, myös sen, oli oltava sakastin ovella ja oveen koko aika katsottava. Kolmannella kierroksella se poppa viipyi kauan, isä-ukko oli mukana ja hiipi perästä ja näki miten se aukaisi lasin ja meni sisästä päin aukaisemaan sakastin ulko-oven. Sitten tultuaan luki taikasanat, jolloin kirkonhaltija muka aukaisi oven. Sitten vei sisään, jälekkäin piti mennä: velho ensin, sitten taiottava siiten viimeisenä kolmas mies. Ensin velho meni saarnastuoliin ja luki sieltä hiljaa isämeidän, sitten meni alttarille, jossa polvistui, luki rukouksia, höpisi heprealasia sanoja. Isä oli mukana velhon opissa, kerjäläisenä leipänsä edestä siihen rupesi. Sitten pois mennessä velho pyysi hiljaa kirkonhaltijaa panemaan oven kiinni, joka oli semmoinen, että se meni itsestään, kun vain veti.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 410. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Rikollisen kuritus ja uhraaminen iäksi.
Pahe voitiin ikuistaa niin ettei parane koskaan, vielä sillä vetosolmulla, että jos paheen tekijä tulee ja hyvittää ja pyytää anteeksi, niin voidaan vielä palauttaa sanat takaisin. Jos ei tule paremmaksi, voi taikuri vielä ottaa salaa toisen miehen 2-vuotisen oriin hännästä 3 jouhta, sitten piti vielä löytää sammakko ja harakan häntäsulkia. Sitten nähtiin, oliko rikollinen parantumaton ja iäksi uhrattava. Taikuri kysyi: joko nyt uhrataan iäksi. Jos hän oli helläluonteinen, niin vielä teki ehdotuksen hyvittämiseksi. Taikuri teki vetosolmun niistä 3 jouhesta ja kytki ne sammakon suuhun ja kierti vielä pään ympäri. Sen jälkeen otti 5 kappaletta hevosenhäntäjouhia ja kytki ne sammakon jalkaan. Ne vietiin virtaavaan veteen ja sammakko kytkettiin puuhun. Ja kun aurinko oli 7 kertaa kiertänyt eikä silloinkaan ollut tullut ilmi ja rikostaan hyvittämään, kävi taikuri sitä katsomaan, ja silloin määrättiin, että iäksi oli uhrattava. Sammakon suuhun kytketyt sulat pantiin umpisolmuun ja päästettiin irti virtaan. Silloin rikollinen oli iäksi pirun vallassa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 411. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Jos lehmä ikävöi entiseen paikkaansa, ei se syö eikä lypsä, vesi vain juoksee silmistä. Otettiin siltä varalta lehmän ostoon mennessä taskuun leipää ja nuoraa. Nuora pantiin vasemman kantapään alle toinen pää ja siitä oikeaan hartiaan ja venytettiin moneen kertaan. Leipä oli taskussa verenkierron kohdalla, vielä voimakkaampi oli, jos otettiin verta verenkierrosta tai suusta.kinaa. Sitten piti kävellä niin kovasti, että tuli hiki, ja se leivän pala oli siellä taskussa. Myyjälle sitten sanottiin: eroa niinkuin omastasi, ettei se enää ikävöi, kun kerran rahaa maksan. Leipäpala, se ostajan hiessä hiotettu piti kauppaa tehdessä työntää salaa lehmän turpaan, joka sitä ennen piti ensin pyyhkiä kinasta pois, että se saa vainuu. Jos ei lehmällä ennen ole haistettu kenenkään hikeä, kiintyy lehmä heti siihen. Mutta jos useammat ovat antaneet, ei elukka enää tiedä kuka sen isäntä oikein on. Kaupassa tarvitaan myös taikaraha, kerrankin meidän emännälle kapean rahan aikana tuli huivirahaa lehmänostossa 5 markkaa, vaikka itse sen lehmän hänen tietämättään ostin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 412. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
”Vaskensulluussa” jos rupesi huonosti onnistumaan, ei kukaan saanut ovelta kurkistella, reilusti piti tulla sisään pajaan ja panna ovi perässään kiinni.