  |
||
Jos vaski haprastui kesken työn, tuli kuonaa tai repeämiä, sanoi seppä: oli varastettuja nämä vasket. Silloin piti vaskirahalla paikata, raha lyötiin litteäksi, repiämiä piti sormille leikata. Sitten asetettiin paikalleen, puhallettiin ja käytettiin taikasuoloja. Sitten sai takoa ja muovailla sen oikein hyvin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 414. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Miten kuuma rauta ei polta:
Isä-vainaa selitti ennen: jos olet seppä, voit narrina näyttää muille, että kuuma rauta ei polta. Jos rauta on hehkuvan kuuma eikä siinä ole muuta kuin raudan kuonaa, polttaa se silmänräpäyksessä. Mutta rauta on sulatettava hyvin pehmeäksi ja pantava hiekkaa×) sen ympärille, jotta se on rasvanen sen hiekan kanssa, silloin sitä voi pyyhkästä kädellään eikä se polta.
Jos seppä tahtoi ja antoi luvan, joka piti välttämättä saada, muuten ei käynyt yrittäminen, kävi viikatteen terän päällä kävely jalkapohjilla, jotka olivat tottuneet paljasjaloin kävelyyn.
×) uperaan (ahkeraan) on pantava hienoa hiekkaa raudan päälle.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 416. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Puolan suoloja, loihtusuoloja tarvittiin, jos hevosista ”lak´kuona laskeikse”. Kutsuttiin taikuri Pekka Karhunen, Soi-Pekka (”Soihen välissä oli talo”), sittemmin Tönö-Pekka, se otti tavallisia suoloja, jotka sitten loihettiin Puolan suoloiksi, oikeaan käteensä kouran kupuun, hypitti niitä ylös ja alas, sylkäisi ja hujautti kolmesti oikeaan päin kiivaasti kättään. Sitten otettiin hevonen ja pantiin kuoharin köysiin, Pekka teki sille kapun kulkkuun (kapu= lauta, jossa kolo taikurin pitää käsi hevosen suuhun), otti kielen ulos ja otti sitten suoloja, jotka oli maassa hatussa, taas heitti kolmesti oikeaan käteen, ja hieroi niillä suoloilla sitä ”lak´kuonoo”, että nahka meni puhki ja veri läksi. Se on emä tuska hevoselle. Sitten se löi hevosta lautasille, kun se oli irti, ja sanoi: ”läksit nyt, piru”. Kun hevonen puistakse, oli se lähtenyt, mutta jollei, niin tehtiin sama uudestaan.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 417. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Ennen aikaan oikean sepän, joka halusi osata ammattinsa kunnollisesti, piti tehdä pirun kanssa testamentti, antautua pirun valtaan, joka sitten opetti sepälle kaikki ammattiin kuuluvat monet konstit. Mutta sitten seppä olikin pelätty henkilö. Jos joku on pelännyt joutuneensa tai joutuvansa sepän vihoihin, oli paras tuoda jouluksi sepälle lunnaat, lampaankäpälä, talkkunajauhoja. Pielaveden Taipaleenkylän seppä Aapeli Hujanen, toista vuotta nyt kuolleena, vaati vielä lunnaat itselleen joka jouluksi. Ja ihmiset toivat. Se kuoli yli 70-vuotiaana.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 418. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Rakolan (kertojan talon) luona n. 700 m. luoleispohjoiseen on lähde, jota nyt kutsutaan Miinalan lähteeksi, kun Miina Varis asui siinä jo nyt hävitetyssä torpassa. Ennen se oli Iskun-lähde, ja sillä oli taikavoima. Uhrilähteestä piti aina olla virtaavan veden ulos. Jolla ei ollut velhon tai vaskisepän lupaa, sen piti kiertää se lähde. Siellä oli se symmellys. Pienenä poikana näin sen monta kertaa, suunnilleen miehen pituinen se oli. Pojat marjareissullaan kivittivät sitä, eikä piessa tarttunut. Siitä lähteestä on ennen monet taikavedet haettu kauaskin.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 419. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Vasken synty oli seuraava. Tarvitaan luomusta, taikuutta, jos se epäonnistuu syntymisessään. Vasket pantiin ahjoon kauhaan. Sepän piti silloin nähdä, kun se alkoi sulaa, onko joukossa varastettuja. Niissä oli silloin huono luomus. Siinä piti käyttää taikuutta. Ruvettiin ostamaan pirulta onnea, ensin pienemmillä teoilla: hämmennettiin orpohaavan vesoilla ja sitä tehdessä loitsuttiin. Hämmennettiin 3:sti oikeaan, 3:sti vasempaan sanoen: lähet pois paha maailmasta, vasken synty hyväksi. Jos se ei auttanut, ostettiin rahalla pirulta onni. Kauhaan sulatukseen viskattiin 3 kuparirahaa kerrallaan, Sitten tuli hyväksi vasken synty. Hämmennettiin vielä haapakepillä ja sanottiin pajanhaltijalle: vappaaks minun pajan pirun vallasta. Vaski kaadettiin sitten vakkaseen. Kun kaikki oli hyvin onnistunut sanoi seppä: ähä, tulitpas nyt korreeta. Sitten piti nuolaista peukaloja alahuulta vasten alaspäin samalla vetäisten, se kuului asiaan. Sitten lyötiin vaski paja-alasimella levyksi, sanoen: tulipas nyt korreeta ja sitkeetä.
Isä ukko on tehnyt kaikki nämä minun nähdessäni paletta polkiessa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 420. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Ruumiskirstun naulojen teho: ensin kysyttiin, minkäkokoinen ruumis oli. Sen mukaan seppä osasi tehdä nauloja, 3 viimeistä naulaa yli kirstun tarpeen. Ne 3 naulaa lyötiin pajan ovenpäällishirteen, kaikkien piti yhdellä iskulla upota siihen ”piätettä myöte”. Sepän luvalla, mutta kuitenkin salaa yöllä, sai joku ottaa ne naulat sitten omiin tarpeisiinsa; niitä käytettiin monella lailla taikomisessa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 423. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Parempi papin vihoissa
kuin sepän vihoissa.
Seppä oli vahojen kesken mahtava henkilö, melkein aina noita ja velho, ja paja oli oikea noituuden pääpaikka.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 424. 1938. < Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883
Koivulahdessa ole ennen karsikkopetäjiä; kun lähdettiin kuollutta viemään kirkolle, piirrettiin petäjän kylkeen vuosiluku ja puumerkki. Ensimmäinen vuosiluku niissä oli toisissa 1813, toisessa 1822. Sitten myöhemmin 1850-luvulla hakattiin nimi kiveen. Kun tultiin tämmöisen karsikkopetäjän kohdalle, pysäytettiin hevoset, yksi mies lähti viinaputelin kanssa juoksemaan, siitä ryypättiin ja mies vuoli petäjään kuolinvuosiluvun ja –päivän ja alle puumerkit. Jos kiveen, niin siksi valittiin niin iso kivi, että se lujasti pysyi aina paikallaan, myöhemmin myös kivijalkaan. Kun sitten ne merkit tehtyä oli ryypätty, lähdettiin liikkeelle ja joka talon kohdalla, minkä läpi ajettiin, laulettiin lujasti virsiä, sitä varten oli haettu mukaan erityiset laulajat.
Viitalahden rannalta kaadettiin 40–50 vuotta sitten honka, johon oli yhdelle kantille kolottu kaikki merkit ettei puun kasvu vikautuisi. Tuli suuri vahinko, kun sen tuhosivat. Sitten vuoden 1886 ei ole enää taidettu niitä merkkejä laittaa, silloin ne vielä kiveen hakkasivat.
Alkkalassa on aivan talon luona niitä karsikkokiviä, n. 20 m:n päässä rakennuksesta luoteella päin. Siinä kivessä on useita nimiä päällekkäin. Saa siitä vielä selville vuosilukuja ja nimiäkin. Samanlaisia kiviä oli myös talon tuvan kivijalassa, mutta puolisenkymmentä vuotta sitten isäntä laittoi simenttiä päälle. Raiskion talon luona on myös maantien puoleisella laidalla samanlaisia karsikaskiviä nähtävänä.
Tervo. Koivulahti. Arvo Pekonen 428. 1938. – August Huuskonen, maanviljelijä, s. 1871.
Karsikkopuu kasvoi mäellä. Kuolleen nimi sekä syntymä- ja kuolinvuosi leikattiin puun kupeeseen tai kirjoitettiin lautaan, joka lyötiin sitten kiinni puuhun. Puu sai olla joko petäjä tai kuusi. Sen ajan taikakaluja on viety karsikkoon tuohiesineeseen, kopsaan tai konttiin.
19:nnellä vuodella kaadoin semmoisen koivun, joka kasvoi Käpysaaressa Konttilan eli Pohjostalon pellon päällä, siksi se kaadettiin. Paikka kuului silloin vielä Suonenjokeen. Se oli oikein iso koivu, isäntä oli jo yllyttänyt vuotta aikaisemmin renkejään sitä kaatamaan, mutta eivät uskaltaneet. Sama Konttisen suku oli jo vanhan vihan ajoista pitänyt sitä koivua sukunsa karsikkona. Ei ollut eroitusta nimeä siihen laitettaessa miehen tai naisen eikä iän puolesta.
Tervo, Talluskylä. Arvi Pekonen 429. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Pulkkilansaaren Pellonpäässä on vielä pystyssä karsikkopetäjä, satavuotias ikihonka. Vuosiluvuista ei voi enää saada selvää, on hakattu laikka, johon vuosiluku ja nimikirjaimet on piirretty, niitä on useampia, mutta ei selvää saa. Sitten laikka on kasvanut umpeen. Näyttää niinkuin puuta olisi karsittu, siinä on oksantynkiä ja reikiä. Kun talosta on joku kuollut, on oksa lyöty poikki, jos vanha isäntä, on saatettu katkaista latva poikki. Nykyisin se paikka, jossa karsikkopetäjä kasvaa, on Esa Pulkkisen maata.
Tervo, Haapamäki. Arvo Pekonen 431. 1938. – Urpo Raatikainen, maanviljelijä, s. 1906.
Keiteleen Kummulla Korholassa kun syksyllä lehmät pantiin navettaan, niin piti kerätä puuntaimia :ltä eri veropiiriltä, joka puun oli oltava eri lajia ja taimien juurineen. Ne vanhukset sitten Mikkelin aattoiltana ripsu seinät niillä.
Tervo, Riitlampi. Arvo Pekonen 442. 1938. – Retriikka Bruun, emäntä, s. 1873 Keiteleellä.
Kekrinä ei muun muassa saanut pirtin savu näkyä missään tapauksessa toiseen taloon, siis se oli lämmitettävä ennen päivää.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 443 a. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s.1878).
Ei myöskään saanut ruokia korjata pirtin pöydältä koko päivänä /kekrinä/. Se oli aamulla varhain katettava parhailla mitä talosta löytyi ja annettava olla seuraavaan päivään asti. Uskottiin, että sitten ei sinä vuonna siltä pöydältä pitäminen lopu.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 443 b. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s.1878).
Pitkänäperjantaina ei saanut keittää maidosta ja kun ensi kerran keväällä maidosta keitettiin, oli pataan pantava hiili kiehumaan, mutta näiden tarkoitusta en tiedä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 444 a. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s.1878).
Pitkänperjantain ja pääsiäisen vastaisina öinä etsittiin karjaonnea toisten talojen navetoista. Taikuri koetti päästä salaa naapurin navettaan. Mitä kaikkia konstia täällä sitten tehtiin sitä en tiedä, mutta jäljet olivat tavallisesti seuraavat. Talon parhaasta lehmästä, joskus useammastakin, oli leikattu kappale lihaa, jonka taikuri vei mukaansa. Jälkeensä he jättivät joskus naisten paidan kappaleita ja vihtasaverikolla varustettuja aisan päitä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 444 b. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s.1878).
Samoin voitiin muka näinä öinä ennustaa tulevia asioita seuraavasti: etsittiin paikka, jossa oli kolmen tien risteyksessä kolmesti muutettu huone, sen katolle levitettiin verinen vasikan nahka, jonka päälle ruvettiin istumaan ja tarkasti kuuntelemaan mitä lähitaloista kuului.
Jos oltiin kuulevinaan vestämistä jostain talosta, voitiin siitä päättää, että siitä talosta kuolee sillä vuodella joku henkilö; on huomattava, että ennen tehtiin kaikki laudat vestämällä. Jos taas kuultiin kehruun tapaista hyrinää tai kankaan kudontaa, ennusti se avioliiton rakentamista.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 445. 1938. – Talluskylän nuorisoseuran ”Toveri-lehdessä n:o 14 v. 1913 nimim. ”Tahvo” (=Pekka Tolonen, maanviljelijä, s.1878).
Vanha uudenvuodenleikki ”mökän nosto” on seuraavanlainen: arpanappuloihin, paperilappuihin tms. kirjoitettiin minkä mitäkin: sinulle poikalapsi, sinulle pitkä matka jne. Ne pantiin vatien alle ja toinen onnellaan nostaa vatia.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 446. 1938. – Pekka Tolonen, herastuomari, s. 1878.
Kun uusilla vastoilla keväällä kylvetään ja ne sitten heitetään saunan katolle, niin se tyvipuoli osoittaa, missä päin se tuleva elämänkumppani on.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 447 a. 1938. – Anu Jäntti, maanviljelijä, s. 1871.
Juhannusyönä sitten järvestä nähtiin ne sulhaset.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 447 b. 1938. – Anu Jäntti, maanviljelijä, s. 1871.
Uudenvuoden ennustusleikki oli tupon heittäminen. Paperista tehtiin tötterö, sen pää pureksittiin märäksi ja heitettiin kattoon. Kuta useampia sai niitä tötteröitä sinne kattoon, siitä ennustettiin tulevalle vuodelle hyvää menestystä ja onnea, tai sitten esim., että niin paljon heittäjä sai perillisiä, kuin sai määräaikana tarttumaan kattoon tötteröitä.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 448. 1938. – Anu Jäntti, maanviljelijä, s. 1871.
Aapeli Tossavainen Kankaanahosta oli muuanna pääsiäisyönä mennyt vieraan talon navettaan yön seutuna. Olivat panneetkin sudenraudat, kävi niihin ja sai maksaa sovinnot, sovinnolla se maksoi, eivät päästäneet oikeuteen, siellä olisi tullut kumma ”ravvaus”. Siitä on n. 60 v. aikaa. Semmoisia vanhan kymmenpennisen kokoisia nahkapaloja ne niistä lehmien kylistä leikkelivät.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 449. 1938. – Aukusti Karhunen, mökinmies, s.1865 Karttulassa.
Ei ole vielä 20 vuotta kun kesällä karjan ollessa laitumella leikattiin paloja meidän ja naapurinkin karjasta. Piinaviikolla sitä tavallisesti leikattiin, nyt kesällä tehtiin puuhun reikä ja pantiin se leikattu karvatukko siihen. Siihen seutuun käy se rulli ehtoolliskirkossa, ottaa sen ehtoollisleivän suustaan ja panee sen siihen reikään. Tämmoista kuultiin vasta 20 vuotta sitten, ei nuorena semmoisesta tietänyt. Silloin kertoivat kesällä heinä- ja elokuussa olevan sen taikojen tekemisajan.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 450. 1938. – Kustaava Lintunen, emäntä, s.1867.
Juhannusyönä pitää istua rantakivellä alasti, niin silloin näkee sulhasensa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 451. 1938. – Kustaava Lintunen, emäntä, s.1867.
Pääsiäistaika oli semmoinen, että piti 3 tien risteykseen mennä katsomaan vasikannahka alla, silloin näki sulhasensa.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 452. 1938. – Kustaava Lintunen, emäntä, s.1867.
Koskelasta laitettiin ennen piika, sisar-Laara, hakemaan 3:lta eri veropiiriltä heiniä salaa, kävin miten kävi, helmaansa se niitä oli hamunnut ladoista, onnellisilta rikkailta piti ottaa. Vanha emäntä karttasi sitten joka lehmästä muutamia karvoja, sotki ne hiukan heinien (=pienen heinämäärän) kanssa sekaisin, otettiin lisäksi ruisjauhoja, jotka kostutettiin ja tehtiin taikina, joka pantiin tuvan vinniin vesikaton alle. Joka lehmälle tehtiin taikinasta eri kakkara, karvakakkaroiksi niitä sanottiin. Pitkänperjantain aaton aattona iltasella talon vanhin, isäntä tai emäntä syötti ne lehmille. Yksi karvamyky on aina ollut liikaa, se on liotettu yhteiseen karjajuomaan. Sitä emäntä sitten käski piian juottaa jokaiselle lehmälle, niin kauan oli siellä silloin oltava että kaikki olivat juoneet.
Vielä 12 vuotta sitten Soihenkankaalla teki talon vanha mummo kaikki nämä ja monet muut temput.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 453. 1938. – Taneli Nuutinen, seppä, s. 1883.
Poutimoiksi päivän sääri.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 705. 1938. – Pekka Tolonen, herastuomari, s.1878.
Jos aurinko taikka kuu on kehässä, se ennustaa sadetta.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 706. 1938. – Pekka Tolonen, herastuomari, s.1878.
Hukkuminen on järven näkin työtä. Pienille lapsille sanotaan: elä mene järveen, näkki vie.
Tervo, Talluskylä. Arvo Pekonen 760. 1938. – Pekka Mykkänen, maanviljelijä, s. 1860.
Lutikoiden ja torakoiden hävittäminen
Seinee on pitäny hivellä naisen housuilla, joissa oli kuukautisverta, perältä ovensuuhun päin (Kysymys: Lähtivätkö ne?) – ”Sitte kerrassa ihan”.
Tervo, Talluskylä. Olavi Alasaroma (Saarela) b)228. 1958. – Maanviljelijä Eemil Hujanen, ikä v. 40 v. Kuullut Otto Karhuselta, ikä n. 74 v.
Kissa sanoo kun maitoa tahtoo: ”Minä mään Keoruulle, minä mään Keoruulle.” – Kun saa: ”En ou aekonnae Keoruulle.”
Tervo. Martti Tiitinen b) 214. 1934. – Eeva Nuutinen, 65 v.
Laiska.
Ennen ol ´ ollu laeska mies, se ol ollu hyvin laiska. Viikon päivät se laski seuraavasti.
– Maanantai menee maatessa. – Tiistai siinä sivussa. – Keskiviikko ei ou kenenkää työpäivä, torstaenkaa palakalla ei elä. Perjantai on lauvantain aatto, ja joka sunnuntain kristillisesti viettää, hän ei lauvantaina yhtään tie mitään. Näin hän sai maata koko viikon. Olipa hänellä kypsä vilja pelto. Mies kävi joka aamu pellon reunassa ja joka kerran sanoi: ”Huomenna tien tuon, yli huomenna tuon sitä seoroovana tuon – tänä päevänä en tee mitään.” Näin sanoen meni kotiinsa. Huomenna sama juttu. Vasta kun jyvät karisivat pellolle tähkistä huomasi laiska saaneen palkkansa.
Tervo. Martti Tiitinen b) 202. 1934. – Eeva Nuutinen, 65 v.
Tervon kirkon kellot sanoivat ”pula aikana”: ”Pangille…pangille… ja kun talollisille oikein kiire tuli vekselin mennessä protestiin, sanoo kello: Pankista pankkiin…pankista pankkiin.
Tervo. Martti Tiitinen b) 10. 1934. – Hermanni Saastamoinen.
Metsäkana huutaa…
– Esterrrrr… Petterrrrr…
… p..kele..
Esteri ja Pekka kulkeneet tietä, metsäkana huutanna heille yllä olevalla tavalla ja lisänny kirosanan vähän ajan kuluttua.
Tervo. Martti Tiitinen 1173. 1935. – Anni Venäläinen, 62 v.
Sirkan, variksen ja harakan synty.
Ollunna nais-paholainen – naisen hahmossa. Se sittä viehkanna kaksi poikaa mukaansa ja vienyt ne kotiinsa (pirun kotiin). Se piti pahana poikia. Poikain piti sitä sanoa sisarekseen. Pojat miettivät, että mitenkä he saisivat sen nais-paholaisen tapetuksi, että pääsisivät vapaaksi. Sittä ne keksi. Ne rupesivat muka uutta asuntoo tekemään. Tekivät hyvän tuvan, mutta kaivoivat sisään mahdottoman syvän kuopan ja panivat kuopan ylle yhden puun ja muun kohdan päälystivät sillä lailla, että se puottaa, jos päälle astuu. Sittä laittoivat verkamatot lattiaan, että se tuli hyvin kauniiksi. Sittä pyysivät paholaista tupaa katsomaan. Pojat kulkivat puun kohtaa ja sanoivat: ”Tiputtele, taputtele, ainova sisareni, sinistä siltoo, punasta verkoo myöden!”
Nais-paholainen tuli, ja astui tyhjän päälle ja putosi kuoppaan.
Pojat sytyttivät huoneen tuleen, ja paholainen paloi. Palaessaan se huusi: ”Sirkkoja silimistäin, variksia varpaestan, harakoeta hapsistan.”
Tervo. Martti Tiitinen 1089. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Sammakon synty.
Faaraon sotamiehet kun ajoivat Israelin lapsia jälestä ja ku hukkuvat punaseen mereen, niin niistä sotamiehistä (Faaraon) tuli sammakot.
Tervo. Martti Tiitinen 1088. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Seppä oppii pirulta rautaa yhteen keittämään.
Seppä keittännä pajassa kirveeseen terää. Ei synny. Keittää monta kertaa, vaan ei saa liittymään. Suuttuu, ja viskaa kirveen ovesta ulos ja sanoo: ”Se ol jo seihtemees”. Piru kulki ja näki kirveen (Kirveet?) ja sanoi: ”On siinä mies raovvan keittännä, hiekan heittännä.” Seppä kuuli ja ymmärsi että siinä pitää hiekkaa käyttää, ja niin oppi liittämään rautaa yhteen.
Tervo. Martti Tiitinen 1087. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Hongan taru.
Aatami ollut kuolemaisillaan. Hänen poikansa lähtenyt hakemaan isälleen lohdutusta paratiisista. Enkeli tuli portille; ei laskenut poikaa sisälle. Antoi pojalle oksan 1) . Poika palasi kotiansa. Aatami oli sillä aikaa kuollut. Poika istutti oksan isänsä haudalle. Siitä kasvoi mahdottoman suuri puu. Sittä tuli Salomonin temppelin rakennustyö. Puu kaadettiin myös Aatamin haudalta rakennuspuuksi. Sitäpä ei saanutkaan soveltumaan
1) Kertoja muistelee, että oksa piti alkuaan olla omenapuusta.
rakennukseen; milloin se oli minnekin päin väärä, ja kiero, milloin hieno, milloin paksu. Puu pantiin joen yli sillaksi ja ihmiset kulkivat sitä myöden. Sittä kun Jeesusta ruvettiin piinaamaan, ja tuomittiin ristille, vestettiin se ristinpuu siitä puusta, ja se puu kun sen joen päältä otettiin, löytyi sen tyven alta nauloja, eikä ole tietty, mikä naulat peni. Niillä nauloilla Jeesus ristiin naulittiin. Niin se oli honka-puu ja Jeesus kirosi, ettei semmosta puuta pie maan kasvaa ja sen taatta ei kasva honkia, muita kun kelohonkia.
Tervo. Martti Tiitinen 1075. 1935. – Eeva Jäntti, 68 v.
Tervon erään talon ruokakello.
Uivelo tulloo…uivelo tulloo..
uivelo tulloo…
Tervo. Martti Tiitinen 1077. 1935. – Eeva Jäntti, 68 v.
Täy´non ranta reinikoeta, j.n.e.
Piru kulkenna rantoo iltapimeällä. Ollut tuulasmies. Piru kysyy: ”Kenekä tulet?” - Reinikan, kuuluu vastaus. – Piru taas kulkee, ja samoin tuulasmies veneinee. Piru luulee olevan toisen miehen ja kysyy ”että kenenkä tulet”. – ”Reinikan”, kuuluu vastaus. Piru kiertää järven rantaa ja samoin tuulasmies ja vähän väliä piru tiedustaa että ”kenenkä on tulet”, ja saapi saman vastauksen – Reinikan.
Sittä piru sanoo: Täy´non rannat ”reinikoeta”, täönnä Reinikan tulia.
Tervo. Martti Tiitinen 1047. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Miksi harakka nauraa.
Sen mahan alus kun on valkea – se on pääskin esiliina. Varastanna sen pääskiltä; pääski lähtennä jälestä ajamaan, vaan ei ollut tavanna. Sen tähden se harakka nauraa aina.
Tervo. Martti Tiitinen 1045. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Karhu.
Mies kulkenna metsässä. Karhu tullut vastaan ja kahdella jalalla seisoen, ojentanut kämmenpohjansa. Mies katsoi, ja kämmenessä oli suuri tervaskannon kappale. Mies otti tikun pois, ja meinasi paeta. Karhu otti kiinni, ja vierrytti kiven miehen takin liepeelle, joten hän ei päässyt pois. Sitten meni karhu metsään, ja toi suuren lehmän raajon miehen eteen - palkkioksi.
Tervo. Martti Tiitinen 1039. 1935. – Rieti Tolonen, 56 v.
Mistä nimi peninkulma on saanut alkunsa.
Kerran ollu miehijä metällä, ja niillä sittä koerra nimeltä Peni. Se ollu hyvin kova iäninen, niin että se ol´ kuulunna hyvin kaovvas sen haokku kun otusta ajanna. Sitä kun sittä kuunnelleet niin arvioineet aena matkan pittuutta: milloin se ol´ penin kuulumattomissa milloin oli peni kuulumissa, että osattiin varrota otusta.
Sitä sitten ruvettiin muihinnii asioehin yhteövessä, matkan pittuutta arvioejjessa sanomaan penin kuuluma ja vihon viimen lyhennettiin penin kuluma. – Tällä tavoin sana – Peninkulma – on tullut käytäntöön.
Tervo. Martti Tiitinen 578. 1935. – Eeva Nuutinen, 56 v.
Laiska mies.
Kerran ol´ hyvin laeska mies. Niin laiska ettei oes hän kehanna mittää tehhä. Sillä ol´ sittä halame – itekkö lie tehnä sen vae liekkö sennii muilla tiettännä. Sittä tul´ leikkuu aeka ja ukko käv´ joka päevä halameellaan ja miärittel´: ”Tuon alan minä leikkoon huommenna, tuon toessa päevänä – tuon sittä ja sittä – tänä päevänä minä en tie mittään.” Niin jatku huomenna ja päevästä päevään, kunnes olista jyvät karis muahan.
Tervo. Martti Tiitinen 571. 1935. – Rieti Tolonen, 55 v.
Pyhä taru.
Kun Josef Maria Jesus lapsen kanssa pakenivat heroteksen vihaa Ekybtiin, niin ne eksy korpeen. Sittä ne löytivät ison tammen ja sen juurella viettivät yönsä. Aamulla tuas lähtövät matkaan; nostaa Josef ne kamelin selekään ja ite kulukoo jälestä, niin se Maria ruppee itkemään ja veit tippuu silimistä, ja valittaa että kun hyö eksy ja jiävät tänne korpeen. Niin se Jesus laps´ vaekka se ol´ niin pien ja nuor´ että sen ikäset eivät tavallisesti huastele niin se sannoo äetilleen, joka tietennii hämmästyy kovasti että ”elä itke, ei myö männä harhaan kyllä jumala johattaa”. No, sittä ne tulloo kolomen tien risteökseen ja joutuvat ymmälle että kumpooko tietä männä, niin lentää pien lintu muutaman tien varrella olevaan puuhun ja laolaa. No ne arvoo että tuota tietä sitä on mäntävä ja mänövat kanssa. Ja se lintu lentää niihin eillä ja ohjoo. Sitte ne männöö muutamaan majapaekkaan, jossa makkoovat yösä. Niin unessa heille sanotaan että ei tämä ou vielä oekee paekka, että jatkoo matkoo. Siinä on Herodeksen ystäviä. Ne tuas uamulla jatkaa matkoo ja se pien lintu lentää niihin eillä, ja ohjoo niin kaoan kun ne tulloo siihen seotuun johon heijjän ol´ miärä männä.
Tervo. Martti Tiitinen 565. 1935. – Rieti Tolonen, 55 v.
Isäntä.
Kerran neuvonna renkijään ruokapöydässä: On pottuja: syö pottuja! Vä´ hor rukkiita vä´ho otrija mut´ on pottuja syö pottuja!
Vä´ hor vä´ho = savon murretta = vähän on ja vähä on.
Tervo. Martti Tiitinen 554. 1935. – Eeva Nuutinen, 58 v.
Menin yöjalkaan. Hauk´ rastas sanoi: Aapel´ Aapel – No mitä? – Minnekkä määt? Minnekkä määt? – Yöjalkaan! – Minnekkä? Minnekkä? – Honkamäille! – On siellä muitai, on siellä muitai.
Tervo. Martti Tiitinen b) 363. 1935. – Aab. Jäntti, 69 v.
Tattari ja Maltaat Kiistelevät.
Kerran tattari ja maltaat kiistelleet että kumpi heistä on parempi. Koettaneet morkata toesijaan.
Tattari, kun se on semmonen että jos se hyvästi kasvoo suapi niin se on mahottoman tulokasta, mut sittä jos pakkanen käöp´ niin sen varssii kuuluu paleltuvan olemattomiin ettei jiä kun reikä muahan ja semmosta kuuluu tattar´ olovan että jos toesesta pellon reonasta sitä heiluttaa niin koko pelto kuuluu heiluvan ja juuresta niin sakkeeta ettei lintu piäse siinä liikkumaan.
Sananlasku tattarin tuottavuudesta sanoo: Tattari tekee talottoman talolliseksi ja talollisen talottomaksi.
Niin: Tattari sanonna ylpeästi maltaille että sinusta eij-jou mihinkään mut´ hän sitä on jotain: minä tien köyhästäe rikkaan jos haluavan.
Maltaat: Mut´ jos pakkas ukko tulloo niin se syö sinut ettei jää kun reikä maahan, - että siinä on sun ylvästelysi.
Tattari: Minua isäntäni syödessä kiittelee, maitan kuninkaankin suussa.
Maltaat: Jos pakkanen käy, kiroo sinua isäntäs että kun hänet köyhäks´ saatoit. – Mut´ minä sitä vasta jottaen olen: - Minua lämpösellä veillä valellaan ja viijjään lämpöseen saonaan ja tuas haovvotaan lämpösessä veissä. Sittä minut pannaan korreisiin pulloin ja minä suan olla kaekkiin herrainnii pöyvvällä ja minä isäntän iloseks´ suatan. – Niin vastasi mallas tattarille.
Tervo. Martti Tiitinen 553. 1935. – Eeva Nuutinen, 56 v.
Hauk´rastas.
Kerran tulin yöjalasta kevät aamuna. Hauk´rastas tien vierestä sanoi: ”Jussi Jussi!” minä sanoin ”no mitä?” Rastas: ”Haesta p-ska” ”haesta p-ska”. Kohta uudestaan sanoi: ”Kuule! Kuule!” Minä tuas että no ”Mittees nyt”. Rastas: ”Ei mittää.” ”Ei mittää.”
Tervo. Martti Tiitinen b) 362. 1935. – Juho Tissari, 86 v.
Miksi ryssillä on paita housujen päällä.
Viipurin pammaoksen aekana se tapa ryssille tuli. Ne kun säekähti sitä pammaosta niin kovasti, ja niin kiire lähtö tul´, että eivät joutanna paejjan helemojaan housuin sissään paenamaan, niin siitä pittäen ne on pitännä paetoo housun piällä.
Tervo. Martti Tiitinen b) 307. 1935. – Aab. Pulkkinen, 65 v.
Miten naenen luotiin.
Jumala laetto enkelisä leikkoomaan kylkiluuta Aatamilta, ja se män; ja leikkas, mut´ siinä vieressä vahti kiärme ja sieppas sen kylyk´luun ja lähti töytyyttämmään piloosa. Enkel´ lähti ajamaan jälestä, ja se kiärme ol' juuri louhun kolloon piäsemässä kun enkel´ tapas kiärmeen hännästä kiinni. No se häntä katkes ja samalla heitti kiärme sennii luun hampaestaan. Enkel´ piästännä kummannii laokkuusa ja männä taevaaseen, ja ”ukko” makas paraallaan ruokaleppoo, niin enkel´ pani sen laokun ”ukon” piäs pohjiin ja män´ omille töelleen. No kun ukko havahti, otti se laokun käsilleen ja kun ei ollu silimälasija suapeilla, ottikii laokusta sen kiärmeen hännän erreöksessä ja sitä hiero kämmeniisä välissä ja siitä tek´ sen akan.
Tervo. Martti Tiitinen b) 306. 1935. – Aab. Pulkkinen, 65 v.
Kerran ol´ pappi tievustanna yheltä mieheltä että kummaltako – jumalalta vai pirulta – hän on suurimman avun suanna? Se mies ol´ vastanna että pirulta. Sittä ol´ kertonna ”että kun hän kerran ol´ metässä puuta kuatamassa ja se kuattava puu ei mitenkää meinanna lähtee sinne päen kuatumaan, jonne minä meinasin. – ” Minä huusin ei huiskahtanna, luin ´isä meijän´ ei liikahtanna. Minä viimein sanoin, että ´tule tuhat tulinen kele avuks´, niin sillonkos se tul´ ookein kovana tuulispiänä ja sen puun kiuskaatti sinne, minne meinasinnii ja niin varjel´ piru puun alle jiämästä minut. – Toesen kerran putosin jokkeen ja olin hukkuva ja minä sillon nii luvin kaekki rukkuoukset ihan ´latukantasijjaan´ eikä kuulunna apuva. Minua tuas huusin pirua että ”tule tuhat tulinen ja pelasta hukkumasta!” – Sillon tuuliaes piä kuluki, ja kuatoo rummaotti ison petäjän siihen jokkeen ja minä tartuin petäjän oksiin ja kipusin sitä myöten poes: - Että pirua rukkoolemalla oun suurimman hyövyn suanna.
Tervo. Martti Tiitinen b) 234. 1935. – Eeva Nuutinen, 65 v.
Hierin haastaa.
Hierin kuuluu sanovan sille, joka hierinpuuta metästä kahteloo, esitellen mitä minkin haara luku tarkoittaa.
- Viis huara – vilja huara. (Tarkoittaa että vilja kasvaa ja mänestyy kun viishuaralla hämmennetään)
- Kuus huara – kuiva huara. (Sitä ei pidä ottaa)
- Seitsen huara – selevä huara.
- Kahdeksa huara – kato huara. (Kato tulloo jos kahd. huaralla keitetään)
- Yhdeksä huara on mitätön.
Kymmen huaroo ei oo ollenkaan.
Tervo. Martti Tiitinen b) 233 1935. – Eeva Nuutinen, 65 v.
Talluskylässä, Kallion talossa, asunna ennen Matti. Sillä ollunna uhripuu. – Suuri petäjä, johon kolo hakattu. Jokaisena suurena juhlana, kuten Jouluna, pääsiäisenä, pitkäperjantaina, helluntaina, Juhannussa j.n.e. viety petäjän koloon kaikkia ruoka-laatuja, ja villoja lampaista; ja hopeaa.
Ollunna pohjolainen töissä Kalliolla. Sattunna kaatamaan sen petäjän niin sanonna: ”Nyt minä, ukko-Matti, sun kirkkosi kaasin…” 1)
1) Paikkakunnalla sanontatapana.
Tervo, Talluskylä. Martti Tiitinen 2080. 1936. – Eeva Sohvi Nuutinen, emäntä, s. 1868 Pielavedellä.
(Tervossa) Talluksen rannalta löydetty kuolleena hauki, niin vetäneet maantielle, ja halon panneet pystyyn leokoja pönkittämään – niin iso suu(-kin) ollunna. – Eräs emäntä kulkenna, niin säikähtännä sitä, ja tullunna tautiin.
Tervo. Martti Tiitinen 1878. 1936. – Lauri Tiitinen, palst.til., s.1864.
Tervon Haapamäellä,
eräässä talossa lähdetty Joulu-aattona, puoliltapäivin riihenpuintiin ja viivytty myöhään. Renki ja piika miettineet kostoa. Riihestä päästyä renki pistäytynnä salaa saunaan piian luokse…Piika läksi juoksemaan tupaan ja sanoi: ”Minä en uskalla enää mennä saunaan, siellä kummittelee.” Menivät oven taa kuuntelemaan. – Renki hakkasi vastalla ja tul´ punaisia kiviä pani vesialtaaseen – että ne meuhusivat ja sohisivat…Väki luuli että siellä piru, ja juoksivat tupaan. Renki tuli kanssa – muka tallista. Väki jäi kylpemätä, paitsi renki ja piika, jotka kävivät jäkisin puolin. Mutta siitä päivin siinä talossa lauantaisin työt lopetettu ja puolisille.
Tervo. Martti Tiitinen 2996. 1937. – Pekka Mykkänen, palstatilall., s. 1880 Tervossa.
Karhuista.
Eräällä sydänmaa-niityllä olleet syksy-kesällä talon hevoset, joukossa nuori tamma, jolla ollu pieni varsa. Karhu yhtynnä sinne ja alkanna sitä varsaa jahtia. – Se emä ku oli kimpautunna ja lähtennä karhun päälle, ja ei muuta kun karhun pitännä ja ne oli mennet yli aitain ja toista vuorokautta oli se tamma ajanut sitä karhua ja sittä palanna niittyyn varsansa luokse.
Tervo. Martti Tiitinen 2928. 1936. – Rieti Tolonen, torpp., s. 1880 Tervossa.
Karhuista.
Vanhat kertoivat, että ennenvanhaan, Tervon Utrianlahdessa olevan Vanhapiha-nimisen talon oriin lautaseen oli karhu iskenyt kyntensä niin lujaan, että kun ori äkkiä säikähtyneenä hypännyt, oli karhun lapa irtautunut. – Hevonen oli laukannut haasta pihaan, lautasellaan karhun lapa kynsistään riippuen. Talonväki lähtenyt katselemaan ja tavanneet hevoshaastaan karhun, jolla ei ollut toista etukäpälää.
Tervo. Martti Tiitinen 2927. 1936. – Rieti Tolonen, torpp., s. 1880 Tervossa.
Ensimmäistä kertaa matoa onkeen kiinnitettäessä luetaan seuraava loihtu:
Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Jussi julman suuria,
Heikki hevosen kokoisia,
Taavetti tavattomia,
Iisakki ihan isompia.
Jokaiselta eri nimeltä apua pyytäessä sylkästään onkeen. Lopuksi pyöräytetään vapaa pään päällä myötäpäivään kerran ympäri ja heitetään onki järveen.
Tervo. Suomen Nuoriso-Opisto/Arvo Pekonen b)123. 1939. – Väinö Heimonen Suomen Nuoriso-Opiston arkistoon v. 1928.
Serkkuni kertoi pikku veljestään, joka eli Tervon Rantalan talossa. Poika oli noin neljä vuotias. Yhtäkkiä rupesi poika aivan pitkälleen lattialle ja sanoi: ”Näin Martti kuolee.” Äiti sanoi heti pikku Martille ettei semmosta leikkiä saa leikkiä, mutta poika väitti kovasti, että näin Martti kuolee.
Kohta ruvettiin syömään päivällistä. Taas Martti sanoi äidilleen: ”Laula äiti, onpa taivaassa tarjona lapsillekin ” j.n.e. Äiti kysyi taas mitä varten syödessä, ensin syödään. Poika tahtoi vielä äitiä laulamaan. Muutaman tunnin kuluttua nousi kova kuume ja seuraavana yönä poika kuoli.
Tervo. Aino Aaltonen TK 1:26. 1961. – Yrjö Huuskonen, s. 1904.
Ennen, kun olin piikana semmosessa talossa, jossa tehtiin taikoja, niin siinä sitten, kun lehmä poiki oli suuri hiili juustossa, sanoivat sillä paranevan maito-onnen ja se hiili oli joka kerta, milloin juustoa keitettiin. Kun sitten ruvettiin syömään sitä niin isäntä juoksutti kodan-nurkkaan ensimmäisen kauhallisen paralle vai pirulle, mille lie. Myös siinä juuston syönnissä paukautettiin kauhalla otsaan sitä, jonka nimikkolehmä se oli.
Tervo, Talluskylä. Hannes Pulkkinen 76. 1936. – Hilda Niskanen, n. 70 v., kotoisin Tervon Talluskylästä.
Ennen vanhaan tehtiin sellainen taika, kun lehmät rupesivat paljon metsässä makailemaan, että otettiin kolmesta talosta kolmesta tulisijasta poroja ja otettiin sitten karvoja kolmesta lehmästä ja leivottiin suolojen ja myös jauhojen kanssa niin moneksi kakkaraksi, kuin lehmiä on. Sitten annettiin kakkara kullekin lehmälle syödä.
Tervo, Talluskylä. Hannes Pulkkinen 77. 1936. – Hilda Niskanen, n. 70 v., kotoisin Tervon Talluskylästä.
Kun ensikerran päästettiin lehmät navetasta laitumille, kerättiin navetan kynnysalle kaikki talon teräaseet, kuten veitset ja kirveet ja kassarat ja myös viime vuonna käytettyjen paimenvitsojen tyngät. Sitten ajettiin lehmät niiden yli.
Tervo, Talluskylä. Hannes Pulkkinen 78. 1936. – Hilda Niskanen, n. 70 v., kotoisin Tervon Talluskylästä.
Kun sitten lampaita laskettiin, niin rupesi emäntä, tai myös niiden lampaiden hoitaja, navetan ovelle seisomaan ja sitten nosti helmat korviinsa ja lampaat kulki haarojen välitse metsään.
Tervo, Talluskylä. Hannes Pulkkinen 79. 1936. – Hilda Niskanen, n. 70 v., kotoisin Tervon Talluskylästä.
Pääsisäis-aamuna värisee aurinko noustessaan. Vanhat sanoivat ennen, että se värisee Kristuksen kuoleman tähden, mutta minä en ole sen nähnyt enää nyttemmin väräjävän.
Tervo, Talluskylä. Hannes Pulkkinen 80. 1936. – Hilda Niskanen, n. 70 v., kotoisin Tervon Talluskylästä.
Laskiaissa on lakaistava lattiata niin monta kertoo kuin tuvassa on nurkkia, Samassa rikat laistaan toisesta nurkasta toiseen nurkkaan, ja kuin niitä lakaismalla on käytetty joka nurkassa, viskataan viimeisestä nurkasta rikat perimäisestä tuvan lasista tahi ikkunasta pellolle, tämä sitä vasten että liinat hyvästi kasvaa kesällä.
Tervo. Juho Oksman b) 97. 1936. – Kusti Kekkonen, torppari, s. 1853. < Matti Kekkonen.
Lehmät kun ei tullunna oikeena aikana koittiin niin mummo vainoo rupes kiertämään navettata, heitti hammeesa peältään ja hammeellaan lyyvvä rutkautti kiertäissään navetan nurkkapeähän, se kiers ensin vastapäivään ja sitte myötäpäivään ja aina löi hammeellaan nurkkiin, se tarkoitti sitä että lehmät tulis koittiin.
Tervo, Käpysalon kylä. Juho Oksman b) 101. 1936. –Kusti Kekkonen, torppari, s. 1853. Näki iso-äidiltään samassa kylässä.
Ketun pyytäjä ja turjoaja Kusto Leskis vainoo käytti sitä kirvestä kirkossa jota se pit ketun pyynnissä, ja se kuul olovan sillälailla että se teräase jolla ketun syötit kappalaijaan pittää olla kirkossa käytetty, niin soap hyvästi kettuja.
Tervo, Käpysalon kylä. Juho Oksman b) 104. 1936. – Eemil Kolehmainen työm., s. 1885 Karttula Karttulan kylä < Kusto Leskiseltä, Tervon Käpysalon kylästä.
Kusto Leskis-vainoo joka turjais kettu pyynnilleen vaikka mitä, se kuin joulun oattopäivänä kuletti jeälle semmosia palavia risuja läjjään, ja poltti sen jouluaamuna, sitä kun kyseltiin mittee se meinoo tuo, niin se kuului olovan ketun pyynnin taatta, ja kynteliä se kuletti jouluoamuna ketun pyynt seuvuille palamaan. Ja ne oil voan taikoja.
Tervo, Käpysalon kylä. Juho Oksman b) 105. 1936. – Eemil Kolehmainen työm., s. 1885 Karttula Karttulan kylä < Näki Kusto Leskiseltä, Tervon Käpysalon kylästä.
Laskaiis taikoihin on kuulunna, että kun kyns rokka syöty niin het syönnin jäläkeen laskiais päivänä on viety laskiais rokan luut laitumen perille, niin sijat pyssyy hyvästi kesällä kesälaitumella.
Tervo, Hautalahden kylä. Juho Oksman b) 125. 1936. – Johanna Kekkonen, emäntä, s. 1876 Karttulan Soijinlahden kylä. Iida Ylönen, Tervon Hautalahden kylä.
Laskiaisena on semmonennii tai ettei soa panna uuniin pyöreitä puita mut ne pittää olla kaikki halottuja, halotuilla puilla kuin uun lämmitettään tekköö lampaat uuti vuonia pyöreillä puilla lämmityksestä on semmonen seuraus että sinä vuonna lampaat tekköö pässi vuonia.
Tervo, Hautalahden kylä. Juho Oksman b) 126. 1936. – Johanna Kekkonen, emäntä, s. 1876 Karttulan Soijinlahden kylä. < Iida Ylönen, Tervon Hautalahden kylä.
Lehmä tahi vasikka herkii toista lehmee imemästä, kun kuivan eilisenä kesänä kasvaneen järviruohon läp, suustaan puhaltaa ilimoo imövän lehmän suuhun, se kuuluu siinä muka auttavan.
Tervo, Hautalahden kylä. Juho Oksman b) 126. 1936. – Johanna Kekkonen, emäntä, s. 1876 Karttulan Soijinlahden kylä. < Iida Ylönen, Tervon Hautalahden kylä.
Heinänteko-aikana ei soa heittee haravata sillälailla että piit on ylöspäin, se pittää panna niitylle piit moata vasten jos näin ei tehä on het sai heinämiehen vastuksina.
Tervo, Hautalahden kylä. Juho Oksman b) 130. 1936. – Johanna Kekkonen, emäntä, s. 1876 Karttulan Soijinlahden kylä. < Iida Ylönen, Tervon Hautalahden kylä.
Viljoo kun ruvetaan leikkoomaan, niin kun sen verran on katkaistu olokia että niistä tulloo leikkoojalle vyö, satustellaan niistä vyötäisille vyö niin ei sinä kesänä pakota sen leikkuu miehen selekee leikatessa.
Tervo, Hautalahden kylä. Juho Oksman b) 131. 1936. – Johanna Kekkonen, emäntä, s. 1876 Karttulan Soijinlahden kylä. < Iida Ylönen, Tervon Hautalahden kylä.
Sen jonka käik paskans se mäin ihan pilalle, siks kesäks, ei siitä ollut kylyvy mieheks ollenkaa. Tuossa Ahvensalmen talossa tuil kevät oamuna talon mies pihalta ja sanoi nyt se käik tek tekosesa, se paskans minut. Vanaha isäntä oikein vaikeroi, kuka meillä nyt kylyvää kuin sinut se sai paskata, toiset miehet ei ossoo ja minusta ei ou. Ja sinä kesänä pit noapuir mökin miehellä kylyvättee touot siinä talossa.